Krasner syntyi Odessasta kotoisin olevaan juutalaiseen siirtolaisperheeseen. Hän oli seitsemänlapsisen perheen kuudes lapsi.[1] Perhe oli muuttanut Yhdysvaltoihin vain yhdeksän kuukautta ennen Lenoren syntymää paetakseen Venäjällä vallinnutta antisemitismiä.[2]
Krasner suuntasi jo nuorena taiteelliselle uralle. Hän päätyi opiskelemaan taidetta Cooper Union -korkeakouluun, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Art Students League of New Yorkissa ja National Academy of Designissa. Opintojensa aikana hän muutti nimensä Leeksi, joka oli amerikkalaistettu versio hänen venäläisestä syntymänimestään.[2] Samalla hän poisti sukunimestään yhden s-kirjaimen.[3] Tutkintonsa suoritettuaan hän pääsi New Dealiin kuuluneeseen Public Works of Art Project -ohjelmaan, jolla pyrittiin työllistämään taiteilijoita 1930-luvun laman aikana. Myös Jackson Pollock työskenteli samassa ohjelmassa monien muiden ajan merkittävien taiteilijoiden tavoin. Krasner työskenteli ohjelman palkkalistoilla vuosina 1934–1943.[1]
Krasner palasi 1930-luvun lopulla opiskelemaan, tällä kertaa saksalaisen taidemaalarin Hans Hofmannin ohjauksessa. Opinnoissaan hän tutustui muun muassa Pariisin koulukunnan modernistisiin vaikutteisiin. Jakso vaikutti merkittävällä tavalla hänen taiteeseensa, sillä hän hylkäsi naturalistisen maalaustyylin ja siirtyi kohti kubistista tyyliä. Hän saavutti pian mainetta nuoren sukupolven modernistina.[4]
Avioliitto Jackson Pollockin kanssa
Lee Krasnerin ja Jackson Pollockin muistokivet Green Riverin hautausmaalla Springissä, New Yorkissa
Krasner tutustui vuonna 1941 itseään noin kolme vuotta nuorempaan Jackson Pollockiin, jonka töitä oli tuolloin esillä New Yorkissa erään gallerian ryhmänäyttelyssä Krasnerin töiden rinnalla. Pari meni naimisiin vuonna 1945 ja muutti asumaan Springsiin East Hamptoniin. Krasner ja Pollock kehittivät vuosien varrella ammatillisen suhteen, joka oli molempien taiteen kehittymisen kannalta tärkeä. Pollockin alkoholismi ja uskottomuus varjostivat avioliittoa, joka päättyi vuonna 1956 Pollockin kuoltua auto-onnettomuudessa.[2][3]
Jackson Pollockin maine taiteen supertähtenä ja traagisesti menehtyneenä julkisuuden henkilönä on useimmiten ylittänyt Krasnerin maineen, vaikka Krasnerin arvo itsenäisenä taiteilijana on tunnustettu erityisesti Pollockin kuoleman jälkeen. Krasnerilla on ollut näyttelyitä muun muassa Whitney Museum of American Artissa vuonna 1978 ja Lontoon Whitechapel Galleryssa vuonna 1965.[3] Vain muutama kuukausi hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1984 hänen taiteestaan oli retrospektiivinen näyttely New Yorkin maineikkaassa Museum of Modern Artissa.[2][4]
