Lauri Laitinen (kirkkoherra)

Lauri Johannes Laitinen, sukunimi vuodesta 1946 Lanjala (31. elokuuta 1882 Mouhijärvi – 7. syyskuuta 1955 Kemijärvi) oli suomalainen kirkkoherra, joka herätti ristiriitoja poliittisilla mielipiteillään.[1][2]

Laitisen vanhemmat olivat tilanomistaja Johan Oskar Laitinen (Hesso) ja Hilma Johanna Lindén. Hän pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1902 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologisen erotutkinnon 1905 ja pastoraalitutkinnon 1908. Laitinen vihittiin papiksi 1905.[1]

Laitinen toimi kirkkoherran apulaisena, armovuodensaarnaajana, vt. kirkkoherrana ja vt. kappalaisena muun muassa Maarianhaminassa, Jomalassa, Kökarissa, Rengossa, Nastolassa, Laitilassa, Ylihärmässä, Kirvussa, Viipurin läänin Uudellakirkolla, Rantasalmella ja Viipurissa.[1]

Suomen sisällissodan aikana Antrean seurakunnan vt. kirkkoherrana toiminut Laitinen joutui anomaan tuomiokapitulilta virkavapautta, kun sotilasviranomaiset syyttivät häntä epälojaalisuudesta valkoisia kohtaan. Laitisen mukaan syytökset perustuivat väärinkäsityksiin. Hän myönsi kuitenkin olleensa yhteydessä paikalliseen työväenyhdistyksen puheenjohtajaan.[3]

Laitinen oli Turtolan kirkkoherrana 1919–1921 ja Kemijärven kirkkoherrana 1921–1952. Hän oli yksi viimeisistä Suomen kymmenyspapeista jotka saivat tulonsa seurakuntalaisten vilja- ja raha-avustuksista. Laitinen oli aikanaan Suomen suurituloisin kirkkoherra, mutta hän teki kuitenkin henkilökohtaisen konkurssin. 1930-luvulla Lapuan liike aikoi muiluttaa Laitisen Neuvostoliittoon Sallan kautta, mutta hän sai vihiä asiasta ja poistui joksikin aikaa paikkakunnalta Etelä-Suomeen.[1][2]

Talvisodan aikana Laitinen joutui lähtemään seurakunnastaan joksikin aikaa, koska hänen sodassa kaatuneiden hautajaisissa pitämiään puheita arvosteltiin sopimattomiksi. Laitinen oli sitten Laurilassa pastoriystävänsä luona ja palasi Kemijärvelle vasta sodan jälkeen. Jatkosodan aikana kesäkuussa 1942 Laitinen tuomittiin kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen yhteiskunnalle ja isänmaalle vaarallisten huhujen ja yleistä turvallisuutta heikentävien mielipiteiden esittämisestä. Laitinen ilmoitti oikeudelle olevansa uskollinen vain Venäjän viimeiselle tsaarille, jolle hän oli aikanaan virkamiehenä vannonut uskollisuudenvalan. Hänen mukaansa kaikki Suomen itsenäisyyden ajan hallitukset olivat olleet vain väliaikaisia ja Venäjän viimeisen tsaarin hallitus oli maan oikea laillinen hallitus. Laitisen väitettiin antaneen tietoja venäläisille ja hänellä epäiltiin olleen radiolaitteet pappilassaan. Laitinen kärsi tuomionsa Oulun vankilassa ja hän oli pidätettynä virastaan 1942–1945. Oulun tuomiokapituli ei kuitenkaan erottanut häntä kirkkoherran virasta Kemijärven kirkkovaltuuston vaatimuksesta huolimatta, koska Laitisen vankeustuomion syynä oli poliittinen rikos eikä kriminaalirikos. [2][4][5]

Jatkosodan jälkeen Laitinen palasi virkaansa ja oli mukana Kemijärvellä Suomen Kommunistisen Puolueen paikallisosaston toiminnassa. Paikallisosaston kokouksia pidettiin pappilassa ja Laitinen osallistui vappumarsseille. Hän jäi eläkkeelle 1953. Laitisen seuraajaksi valittiin Kemijärven kappalainen Heikki Rosma (1912–1991), joka oli jatkosodan aikana hoitanut kirkkoherran virkaa Laitisen ollessa pidätettynä virantoimituksesta.[6]

Lauri Laitinen oli naimisissa 1912–1922 Impi Maria (Maiju) Tukiaisen (1894–1922) kanssa.[1] Laitinen ja hänen vaimonsa on haudattu Nokian hautausmaalle.

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Jouni Kauhanen : Kemijärven punainen kirkkoherra : Lauri Johannes Laitisen (Lanjalan) elämä 1882-1955. Atrain & Nord, Kemi 2022 ISBN 978-952-315-659-3

Aiheesta muualla