Kyyros II eli Kyyros Suuri (noin 576–529 eaa.^[1]) oli Persian kuningas. Kyyros kuului Akemenidien hallitsijasukuun, joka hallitsi Persiaa vuosina 648–330 eaa. Kyyroksen aikana Persiasta tuli suurvalta, joka ulottui Lähi-idästä Intiaan. Häntä pidetään Persian ensimmäisenä merkittävänä kuninkaana.^[2]

Kyyroksen elämää koskevat tiedot ovat peräisin babylonialaisista kronikoista, kreikkalaisilta historioitsijoilta ja muutamista Raamatun kohdista. ^[2]

Historiankirjoissa käytetty nimi Kyyros on kreikkalainen (Kυρoς) versio hänen persiankielisestä nimestään Korouš tai Khorvaš. Vanhoissa raamatunkäännöksissä nimi esiintyy myös muodossa Koores.

Kyyros oli kuningas Kambyses I:n poika. Kambyses kuului Persiaa pitkään hallinneeseen Akemenidien hallitsijasukuun. Kambyses I hallitsi yhdessä sukulaisensa Arsameen kanssa Anshan pientä kuningaskuntaa, joka oli suuremman Median alainen. Kun Kambyses kuoli vuonna 559 eaa., Kyyros nousi kuninkaaksi ja ilmeisesti syrjäytti vielä elossa olleen Arsameen pois vallasta.^[2]

Kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan Kyyros joutui jo nuorena poliittisen vehkeilyn uhriksi ja hänet yritettiin tappaa heti hänen synnyttyään. Kyyroksen nuoruudesta kerrottiin legendaa, jonka mukaan hän eli nuoruutensa karjankasvattajan poikana. Vasta myöhemmin hänen vartuttuaan kävi ilmi, että hän oli kuningas, kun kylän lapset asettivat Kyyroksen kuninkaakseen. Tätä Herodotoksen esittämää kertomusta Kyyroksen nuoruudesta pidetään legendana.

Kyyroksella oli kaksi poikaa: Kambyses ja Smerdis. Tyttäriä hänellä oli useita, joista Atossa meni naimisiin Dareios I:n kanssa, ollen Kserkses I:n äiti. Herodotoksen mukaan Kyyros kuoli taistelussa massagetteja vastaan.

Kreikkalainen filosofi Ksenofon on kirjoittanut Kyyroksen nuoruudesta fiktiivisen kertomuksen, jonka kreikankielinen nimi on Kyropaidea eli Kyyroksen kasvatus. Ksenofon kuvailee teoksessa nuoren prinssin kasvatusta. Teoksessa nuorta prinssiä opetetaan pettämään vihollisiaan ja tavoittelemaan valtaa kaikin tavoin. Kyseinen teos toimi esimerkkinä niin Aleksanteri Suurelle kuin Niccolò Machiavellinkin teokselle Ruhtinas. Esimerkkinä Kyyroksen poliittisista taidoista pidetään Vähän-Aasian kreikkalaisten kaupunkien ja Babylonian veretöntä valloitusta.

Persepoliista tehdyt arkeologiset löydöt osoittavat, että Kyyroksen aikana Persian valtionuskontona toimi zarathustralaisuus, joka on Lähi-idän vanhin monoteistinen (yksijumalainen) uskonto ja oli Persian valtakautena laajalti Lähi-idässä valtauskonto.

Kyyros loi Suur-Persian valtakunnan, joka on alueellisen suuruutensa puolesta verrattavissa ainoastaan Rooman imperiumiin ja Aleksanteri Suuren luomaan valtakuntaan, sekä Umaijadien kalifaattiin ja Abbasidien dynastiaan. Valtakunta ulottui Lähi-idästä aina Intiaan asti. Valloitettuaan Persian Aleksanteri Suuri osoitti kuninkaalle kunnioitustaan vierailemalla tämän hautamonumentilla. Persian suurkuningas valloitti valtakaudellaan Babylonian, Median ja Lyydian valtakunnat.

Kyyroksen odotettiin edeltäjiensä tavoin tunnustavan meedialaisten ylivallan valtakunnassaan, sillä hänen hallitsemansa Anshan sijaitsi Persiassa, joka taas kuului mahtavaan Meedian valtakuntaan. Kyyros oli kuitenkin kunnianhimoinen mies, ja hän kokosi muut Persian kansat kapinaan meedialaisia vastaan. Vuonna 550 eaa. Meedian kuningas Astyages lähetti sotajoukkonsa Persiaan taltuttamaan persialaisten kapinaa, mutta yritys epäonnistui ja persialaiset valloittivat koko Meedian.^[3] Kyyros tiesi, että meedialaiset olivat kreikkalaisten sukulaiskansa, ja alkoi järjestelmällisesti värvätä meedialaisia palvelukseensa kohottaakseen hallintonsa sivistystasoa. ^[2]

Vuonna 547 eaa. hän alkoi käyttää titteliä Persian kuningas. Pian tämän jälkeen Lyydian kuningas Kroisos, Babylonian kuningas Nabonidus ja Egyptin kuningas Amasis II liittoutuivat Kyyrosta vastaan. Kroisos marssitti sotajoukkonsa Meediaan vuonna 547 eaa. Ensimmäinen taistelu päättyi ratkaisemattomana, ja talven tullen lyydialaiset vetäytyivät aikeinaan jatkaa sotimista seuraavana keväänä. Persialaiset kuitenkin viittasivat kintaalla perinteiselle tavalle olla sotimatta talvisaikaan ja seurasivat Kroisoksen joukkoja Lyydian pääkaupunkiin Sardikseen saakka. Kun Kroisos oli kotiuttanut suurimman osan joukoissaan palvelleista palkkasotureista, Kyyros hyökkäsi.^[4] Kyyros miehitti Lyydian valtakunnan ja vangitsi Kroisoksen.

Kroisoksen kukistuttua Kyyros aloitti sotaretken Babyloniaa vastaan. Vuonna 539 eaa. hän kukisti babylonialaiset ja otti itselleen uuden tittelin Babylonian kuningas, Sumerin ja Akkadin kuningas. Kun Kyyroksen kenraali Gobryas marssi joukkoineen lokakuun 13. päivänä 539 Babyloniaan, oli Mardukin papisto persialaisten puolella. Kyyros lahjoi Babylonin kaupungin papiston, joka oli vehkeillyt omaa kuningastaan vastaan jo ennen hyökkäystä. Kyyros oli kukistanut suurimman vihollisensa.

Valloitettuaan Median, Lyydian, Babylonian, Kyyros jakoi Vähästä-Aasiasta Indukselle ulottuvan valtakuntansa maakuntiin, joita kutakin johti satraappi.

Herodotoksen esittämän kertomuksen mukaan suurista valloitusretkistä huolimatta Persian suurkuningas kuoli kukistaessaan pientä heimokapinaa. Vuonna 530 Saka-heimo nousi Arakses-virran luona kapinaan Persian valtakuntaa vastaan. Kyyros lähti itse kukistamaan kapinaa ja kuoli heimon kuningattaren virittämään ansaan.

Katso myös: Babylonin vankeus

Kyyros esiintyy myös Raamatun Vanhassa testamentissa. Kuninkaalla on tärkeä asema juutalaisten historiassa. Vanhan testamentin mukaan Kyyros vapautti juutalaiset pakkosiirtolaisuudesta ja antoi heille luvan rakentaa Jerusalemin temppelin uudelleen. Juutalaiset pitivät Persian kuningasta kansan vapauttajana.^lähde? Kyyroksen suvaitsevainen uskontopolitiikka oli poliittisesti järkevää, sillä sen avulla hän saavutti valloittamiensa kansojen arvostuksen.

Esran kirjan mukaan Kyyroksen valtakaudella toteutui Jeremian profetia ja Jumala johdatti Kyyroksen julistamaan, että Herra (Jumala) on antanut hänelle kaikki maan valtakunnat ja käskenyt rakentamaan itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin ja että kaikkien oli annettava kultaa, hopeaa, karjaa ja muita kalleuksia sekä lahjoja juutalaisille. Kaikkien juutalaisten oli puolestaan lähdettävä rakentamaan tätä temppeliä. Kyyros myös palautti kaikki Nebukadressar II:n Jerusalemista varastamat hopea- ja kulta-astiat, joita oli yhteensä 5 400. Babyloniasta kotoisin oleva pappi Esra sekä Juudan ruhtinas Sesbassar palautti nämä astiat Jerusalemin temppeliin.^[6]

Kyyros esiintyy Raamatussa sekä Esran kirjassa että Jesajan kirjassa. Jesajan kirjan mukaan Jumala voiteli Kyyroksen kuninkaaksi Israelin kansan tähden ja todistaakseen ettei ole olemassa muita jumalia.^[7] Jesajan kirjan (45:1) kreikkalainen käännös käyttää Kyyroksesta kreikan kielen sanaa Χριστος, joka tarkoittaa valittua tai voideltua kuningasta. (ks. Kristus)^[8]

Brittiläis-assyrialainen arkeologi Hormuzd Rassam löysi vuonna 1879 Babyloniasta nuolenpääkirjoituksella varustetun savisylinterin, joka on peräisin Kyyroksen hallituskaudelta, Babylonian valloituksen alkuajoilta^[9]. Sylinterin tekstin alussa kuvataan Babylonian syrjäytettyä hallitsijaa vääränä kuninkaana, sekä ylistetään Kyros Suurta, Babylonian pääjumala Mardukin nimissäkin ja miten Kyyros otti Babylonin kaupungin haltuunsa taisteluitta, nauttien sen asukkaiden suosiosta. Tekstissä Kyyros Suuri puhuttelee sitten kansaa poikkeuksellisesti, sinuttelemalla ja kertoo, miten palauttaa sotien ja Babylonian edellisen kuninkaan väärintekojen melskeissä Babyloniassa ja Mesopotamian alueella vaurioituneet uskontojen temppelit, niiden esineistön ja papistot uskontoihin. Kyyros Suuri myös korjauttaa Babylonian rikkoutuneen muurin ja sallii edellisen, huonon kuninkaan aikana Babyloniaan pakkovietyjen Mesopotamian alueen ihmisten palata kotiseuduilleen, harjoittaa uskontojaan ja kulttuurejaan (tekstissä ei mainita erikseen juutalaisylimystön ja -papiston palauttamista, eikä suoraan muidenkaan Mesopotamiasta länteen päin olevien ihmisten palauttamista). Tekstissä määritellään myös muita oikeuksia. Yhdysvaltain perustuslakia tekemässä olleen Thomas Jeffersonin tiedetään myös perehtyneen Kyyros Suureen ja mahdollisesti ottaneen hänestä vaikutteita.^[10]

Kyroksen sylinterin ainutkertaisuuden kumosi kuitenkin se että löydettiin liki vastaavan tekstin sisältäviä sylintereitä aiempienkin, Babylonian valloittaneiden muiden tahojen hallitsijoiden ajoilta. Etelä-Irakin suistoalueen kaldealaisten kuningas Marduk-apla-iddina II (722-710 eaa.) sylinteri. Neljä kappaletta kuningas Naboniduksen (555-540 eaa.) sylintereitä kolmesta eri kaupungista. Pidetään mahdollisena että Babylonian pääjumala Mardukin papisto on saattanut olla osallisena sylintereitten teksteissä, etenkin Kyyroksen sylinterin osalta.

Sylinterin tekstistä on myös levitetty osin virheellistä, manipuloitua käännöstä, muun muassa Iranin taannoisen šaahi Mohammad Reza Pahlavin hallinnon toimesta, tämän juhlistaessa 2 500 vuotta kestänyttä iranilaista monarkiaa, jonka katsottiin alkaneen Kyyros Suuren valtakaudella (virheellisessä käännöksessä Babylonian pääjumala Marduk on korvattu iranilaisen yksijumalaisen zarathustralaisuuden Ahura Mazda -jumaluudeksi) ja miten šaahi ylläpitäisi siinä uskonnollista sekularismia.^[11]

Joidenkin mielestä Kyyroksen sylinterissä ja sen edeltäjissä on kyseessä vanhin tunnettu ihmisoikeusjulistus. Sen teksti on kopiona YK:ssa, ja teksti on käännetty kaikille kuudelle Yhdistyneiden Kansakuntien viralliselle kielelle. Tekstin määräykset ovat rinnakkain ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen neljän ensimmäisen artiklan kanssa. Sylinterin tekstissä ja Kyyros Suuren hallintolaeissa mm. annettiin tavallisille kansalaisille Persian valtakunnan osissa oikeus haastaa satraappi-vasallikuninkaat tai heidän hallintonsa oikeuteen väärinteoista, mikä oli ennenkuulumatonta oikeutta.^[12]

Kristinuskonnossa nykyajan evakelisissa liikkeissä Kyyrosta arvostetaan, koska hän vapautti juutalaiset Babylonin vankeudesta, antoi heidän palata Jerusalemiin ja rakentaa uudelleen siellä olleen temppelinsä. Tämän ajattelun mukaan Kyyroksen nousu Persian hallitsijaksi oli Jumalan teko.^[13]

• Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
• Herodotus; Church, Alfred J., Stories of the East From Herodotus (1891). ISBN 0-7661-8928-7

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyyros Suuri Wikimedia Commonsissa

• Kyyroksen sylinteri (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)