Jeremia oli pappissukua, kotoisin Anatotista, Benjaminin heimon alueelta.[1] Hänen isänsä oli pappi Hilkia. Jeremian isä oli hyvin todennäköisesti Itamarin sukuhaaraa ja mahdollisesti Abjatarin jälkeläinen, papin jonka kuningas Salomo poisti pappispalveluksesta.[2] Herran sana tuli hänelle Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmenatoista hallitusvuotena.[3]
Herra puhui hänelle vielä kuningas Jojakimin, Josian pojan, aikana ja sen jälkeen aina kuningas Sidkian, Josian pojan yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka, jonka viidentenä kuukautena Jerusalemin asukkaat ja Juudan kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.[4]
Jeremia korosti kansansa kanaanilaistuneen kultin merkitsevän luopumista Jahvesta,[5] ja Karkemiin taistelun jälkeen vuonna 605 eaa. hän ja Hesekiel pitivät Nebukadressar II:ta Jahven lähettämänä luopiokansan rankaisijana. Osoituksena tästä Jeremia piti myös Jerusalemin valloitusta vuonna 598 eaa. ja kansan viemistä pakkosiirtolaisuuteen.
Dramaattisia kuvauksia
Jeremia esitti useita pienoisnäytelmiä, jotka kuvasivat Jerusalemin tilaa ja sitä kohtaavaa onnettomuutta. Niitä olivat hänen käyntinsä savenvalajan talossa[6] ja se, että hänen hankkimansa vyö turmeltui.[7] Jeremiaa kiellettiin menemästä naimisiin, mikä toimi varoituksena siitä, että lapset, jotka noina Jerusalemin viimeisinä päivinä syntyisivät, "kuolisivat sairauksiin".[8] Hän murskasi pullon Jerusalemin vanhinten edessä vertauskuvaksi kaupunkia uhkaavasta hävityksestä.[9] Hän lunasti setänsä pojalta Hanamelilta pellon kuvatakseen 70 vuoden pakkosiirtolaisuuden jälkeen tapahtuvaa paluuta, jolloin Juudassa jälleen ostettaisiin peltoja.[10] Tahpanhesissa Egyptissä hän kätki suuria kiviä tiilipenkereeseen faaraon talon luona ja profetoi, että Nebukadnessar asettaisi valtaistuimensa juuri siihen paikkaan.[11]
Kun Nebukadressarin asettama uusi kuningas Sidkia alkoi kapinoida, Jeremia korosti alistumisen velvoitusta Baabelin ikeen alaiseksi[12] ja taisteli vääriä profeettoja vastaan, jotka lupasivat menestyksen seuraavan kapinointia. Jeremia varoitti useita kertoja Sidkiaa kapinoinnista,[13] mutta tämä vangitutti hänet. Nebukadressarin määräyksestä Jeremia vapautettiin Jerusalemin toisen valloituksen yhteydessä vuonna 586 eaa. Perimätiedon mukaan Jeremia seurasi juutalaisia Egyptiin, missä nämä kivittivät hänet.
Julistuksessaan Jeremia käyttää usein kuvakieltä. Hän ylistää Jahvea ainoana Luojana ja korostaa kuinka kiittämättömyyden täytyy saada rangaistuksensa valitun kansan keskuudessa, mikä kuitenkin lopulta johtaa kansan parannukseen. Jerusalemin hän ennusti muuttuvan käryävän polttouunin kaltaiseksi.[14]
