Kaprion lääninSaaritsanpogostaan perustettu seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1647. Patronaattioikeus, oikeus asettaa papin viran haltija, kuului pitkään von Werdenhoffin aatelissuvulle, joka rakennutti seurakuntaan kirkon ennen vuotta 1674. Vuodesta 1684 lähtien Kupanitsassa oli pedagogi eli koulumestari.[1]
Kupanitsan 1600-luvulla rakennettu puukirkko korvattiin 1740-luvulla uudella puukirkolla. 1700-luvun alussa seurakunnalla oli kappeli Sosnitsan kylässä, josta sittemmin tuli venäläinen asutus. 1800-luvun alussa jumalanpalveluksia pidettiin myös talonpoikien rakentamassa Korkan kappelissa. Uusi Pyhän Johanneksen kivikirkko valmistui Kupanitsaan vuonna 1861. Se peruskorjattiin vuonna 1901.[2]
Vuonna 1860 seurakuntaan kuului noin 4 200 inkerinsuomalaista. 1800-luvun lopulla seudulle muutti paljon virolaisia. Vuonna 1894 virolaisia oli seurakunnassa noin 2 000 henkeä. Vuonna 1902 he perustivat itsenäisen Teskovan seurakunnan. Kupanitsan suomalaiseen seurakuntaan kuului vuonna 1905 noin 5 400 henkeä. 1920-luvulla Kupanitsan kirkkoa käytti myös paikallinen virolainen seurakunta. Kirkollinen toiminta jatkui neuvostoaikana 1930-luvulle saakka.[2]
Kupanitsan kirkko suljettiin 1938, minkä jälkeen se toimi muun muassa vankilana[3]. Toisen maailmansodan aikana seutu oli Saksan miehittämä ja kirkko oli jälleen käytössä. Vuonna 1943 saksalaiset siirsivät miehitysalueelle jääneen suomalaisväestön Suomeen, josta heidät sittemmin palautettiin Neuvostoliittoon. Inkeriläisiä ei kuitenkaan päästetty kotiseudulleen, vaan heidät karkotettiin aluksi muualle Venäjälle. Myöhemminkin vain harva onnistui palaamaan. Monet asettuivat Karjalan tasavaltaan ja Viroon tai ovat sittemmin muuttaneet Suomeen.
Inkerin kirkkoon kuuluva seurakunta perustettiin uudelleen vuonna 1988. Pyhän Johanneksen kirkko kunnostettiin 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ja vihittiin uudelleen käyttöön.[4] Kupanitsassa toimii myös Inkerin Liiton osasto.
Kupanitsan seurakunnan kylät
1900-luvun alussa Kupanitsan seurakuntaan kuului 72 kylää, joista 22 oli suomalais-venäläisiä sekakyliä:[5]
Nykyään seurakunnan kylät kuuluvat Leningradin alueen Volossovan ja Hatsinan piireihin.
Lähteet
↑Väänänen, Kyösti: Herdaminne för Ingermanland I: Lutherska stifsstyrelsen, församlingarnas prästerskap och skollärare i Ingermanland under svenska tiden, s. 110–111. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-28-X
↑ abLuther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940, s. 142–145. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4
