Kuolema tulee kahdesti

Kuolema tulee kahdesti
Body Double
Ohjaaja Brian De Palma
Käsikirjoittaja Robert J. Avrech, Brian De Palma
Tuottaja Brian De Palma, Howard Gottfried
Säveltäjä Pino Donaggio
Kuvaaja Stephen H. Burum
Leikkaaja Gerald B. Greenberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures Corporation, Delphi II Productions
Levittäjä Columbia Pictures
Netflix
Ensi-ilta 26. lokakuuta 1984
Kesto 114 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 10 milj. dollaria (arvio)
Tuotto 8,8 milj. dollaria (USA)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kuolema tulee kahdesti (engl. Body Double) on vuonna 1984 ensi-iltansa saanut Brian De Palman ohjaama elokuva.

Juoni

Klaustrofobinen näyttelijä Jack Scully (Craig Wasson) löytää tyttöystävänsä toisen miehen seurasta ja joutuu etsimään uuden asunnon. Näyttelijäkollega Samin (Gregg Henry) ystävä tarvitsee talonvahtia ja Jack ottaa tehtävän vastaan. Sam myös näyttää suosikkinaapurinsa Gloria Revellen, jolla on tapana stripata avoimessa ikkunassa joka ilta. Jack kiinnostuu naisesta. Hän seuraa Revelleä ja yrittää ottaa kiinni varkaan, joka varastaa naisen lompakon. Tämä epäonnistuu koska klaustrofobinen Jack ei pysty menemään tunneliin. Myöhemmin Jack näkee ikkunasta lompakon varastaneen miehen murhaavan naisen ja epäonnistuu pelastusyrityksessä. Poliisi ei ole kiinnostunut tapauksesta vaan pitää sitä epäonnistuneena murtoyrityksenä.

Unettomuudesta kärsivä Jack näkee aikuisviihdekanavalla elokuvan, jossa Holly Body (Melanie Griffith) tanssii täsmälleen samalla tavalla kuin hänen ikkunasta näkemänsä naapuri. Tällöin Jack tietää, ettei kaikki ole kohdallaan ja lähtee itse selvittämään tapausta ilman poliisia.

Näyttelijät

 Craig Wasson … Jack Scully  
 Melanie Griffith … Holly Body  
 Gregg Henry … Sam Bouchard  
 Deborah Shelton … Gloria Revelle  
 Guy Boyd … Etsivä Jim McLean  
 Dennis Franz … Rubin the Director  

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1] Helsingin Sanomien tv-sivun esittelyssä 1992 Mikael Fränti kehuu Craig Wassonin roolityötä ja De Palman etenemistä Hitchcockin jäljittelemisestä ”itsensä tutkailuun Hitchcockia jäljittelemässä”.[2]

Lähteet

  1. ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
  2. ↑ Fränti, Mikael: Brian De Palma tutkii itseään eroottisessa ja oudossa tirkistelytrillerissä. Helsingin Sanomat, 21.4.1992, s. 51. Näköislehden aukeama (vain tilaajille). Viitattu 29.10.2017.

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.