Ensimmäiset saarelle saapuneet eurooppalaiset uudisasukkaat tulivat Kuurinmaan herttuakunnasta, jolla oli alueella muitakin siirtomaaomistuksia, ja olivat baltiansaksalaisia. He kutsuivat saarta nimellä St. Andrews Islandlähde?. Vuonna 1651 kuurinmaalaiset rakensivat saarella linnoituksen nimellä Jacob Fort herttua Jacob Kettlerin mukaan ja käyttivät sitä kauppakeskuksena. Saari siirtyi vuonna 1659 hollantilaisille ja kaksi vuotta myöhemmin englantilaisille.
Englantilaiset nimesivät saaren James Islandiksi ja linnoituksen Fort Jamesiksi Yorkin herttuan James Stuartin mukaan, joka kruunattiin myöhemmin Jaakko II:ksi. Englantilaiset käyttivät alkujaan linnoitusta kulta- ja norsunluukauppaan ja myöhemmin orjakauppaan.
Vuonna 1695 ranskalaiset valtasivat linnoituksen taistelun jälkeen. Se palautettiin englantilaisille 1697, mutta vallattiin uudestaan 1702. Englantilaisten ja ranskalaisten välikohtausten sekä merirosvojen takia linnoitus tuhottiin ja uudelleenrakennettiin monesti tänä aikana. Vuonna 1779 linnoitus hylättiin, kun Britannia luopui orjakaupasta.
Kunta Kintehin saari on nykyään osa Unescon maailmanperintöluetteloa Länsi-Afrikan orjakaupan historiallisena kohteena. Kohteeseen kuuluu seitsemän erillistä kohdetta: Kunta Kintehin saari kokonaisuudessaan, portugalilaisen kappelin jäänteet ja siirtomaa-aikainen varasto Albredan kylässä, Maurel Frères -rakennus Juffuren kylässä, portugalilaisen siirtokunnan San Domingon rauniot sekä Gambiajoen suussa olevat kuuden tykin patteri ja Fort Bullenin linnoitus [4].
