Koiviston öljysataman sijainti Venäjän Leningradin alueella
Koiviston öljysatama (myös Primorskin öljysatama, ven.Порт Приморск, Специализированный морской нефтеналивной порт Приморск, Port Primorsk, Spetsializirovannyi morskoi neftenalivnoi port Primorsk, LOCODE: RUPRI[1][2]) on VenäjänLeningradin alueenViipurin piirinKoivistossa, Suomenlahden koillisosissa, linnuntietä noin 100 kilometrin päässä Pietarista sijaitseva suuri raakaöljyn ja öljynjalostustuotteiden vientisatama.[3]
Vuoden 2012 tammi-kesäkuun 38,5 miljoonan tonnin rahtimäärällään Koivisto oli Venäjän toiseksi suurin satama.[3] Vuoden 2012 tammi-heinäkuussa Koiviston öljyterminaalin kautta vietiin 41,6 miljoonaa tonnia raakaöljyä ja 3,3 miljoonaa tonnia diselöljyä.[4] Venäjän suurimman sataman eli MustanmerenNovorossijskin pääoperaattori, pörssinoteerattu satamayhtiö (OAO Novorossijski morskoi torgovyi port) osti vuoden 2011 alussa 2012 Koiviston öljyterminaalin keskeisimmät satamatoiminnot (ООО Primorskii torgovnyi port -operaattori) ja laitteistot 2,15 miljardin dollarin yrityskaupalla. Toisaalta kauppaan liittyvien lainajärjestelyjen kautta Venäjän valtio hankki tämän maan suurimman satamaoperaattorin toiminnot määräysvaltaansa (mm. Transneftin kautta enemmistöomistus).[5][6]
Hallinnollisesti Koiviston öljyterminaali kuuluu Pietarin suursataman hallinnon alaisuuteen.[7] Tämä viranomainen vastaa paitsi Pietarin kaupungin, myös Leningradin alueen kauppasatamista.
Sataman ja sinne rakennettujen Transneft-yhtiön Itämeren öljynsiirtoputkiston avulla Venäjän federaatio on siirtänyt Neuvostoliiton aikaista ja sen hajoamisen jälkeistä Baltian maiden ja Puolan satamien kautta tapahtunutta maaöljyn vientitoimintaansa maan omiin satamiin. Tällä on lisätty Venäjän omaa kontrollia tärkeästä vientialasta ja lisätty viennin ennakoitavuutta välttämällä kauttakulkumaiden perimien maksujen ja poliittisten suunnanmuutosten vaikutusta öljykauppaan. Tähän kehitykseen liittyy myös öljytuotteiden vienti Suomenlahden Uuraan sataman (mm. Lukoilin terminaali) ja Ust-Lugan monitoimisataman (jossa on Itämeren 2. öljyputken vientiterminaali) kautta.[6][20]
Vuosina 2013–2014 Koiviston polttoainekuljetusten kokonaismäärä pieneni merkittävästi samalla kun Ust-Lugan kautta kulkevan nestebulkin määrää kasvatettiin.[9][11] Koiviston öljysatama oli kuitenkin yhä Venäjän viidenneksi suurin rahtisatama vuonna 2014. Sitä suurempia olivat Novorossijskin satama (121,6 milj. t), Ust-Lugan satama (75,7 milj. t), Pietarin suursatama (61,9 milj. t) ja Vostotšnyin satama (57,8 milj. t).[21][11][22]
Koivistossa on myös pienempi yleissatama, jota ei tule sotkea suureen öljysatamaan.
↑ abcdStatistika - Gruzooborot porta (Excel-muotoisten rahtitilastojen hakemissivulta, tämä vuosien 2011-2013 tilasto) 2014. Pietarin (seudun) satamahallinto, pasp.ru. Viitattu 13.6.2014. (venäjäksi)
↑ abcStatistika – Gruzooborot 12 mesjatsev 2014 goda (.xlsx) (Excel-muotoisten vuosirahtitilastojen arkiston hakemissivulta, tämä vuoden 2014 rahtitilasto) 2015. Pietarin (seudun) satamahallinto, pasp.ru. Viitattu 1.3.2015. (venäjäksi)
↑Port of Rotterdam: Port statistics. A Wealth of information. (pdf) (Vuosien 2013–2015 satamatilasto Rotterdamista ja suppeammin maailman ja Euroopan 20 suurimmasta satamasta) Port of Rotterdam, portofrotterdam.com. Viitattu 30.5.2016. (englanniksi)
↑Throughput of Russian seaports up 6.7% to 721.9 mln t in 2016 (Huom. Uutisessa harhaanjohtavasti lasketaan Venäjän miehittämän, mutta kansainvälisen (esim. YK) tulkinnan mukaan Ukrainaan kuuluvan Krimin satamia osaksi Venäjän satamien rahtimääriä) 13.1.2017. portnews.ru. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)