Kirgisianvinttikoira (Kirgizskaya Borzaya) l. taigan (kirg.Тайган) on kirgisialainenkoirarotu. Sitä kasvatetaan jonkin verran Baltiassa ja Norjaan tuotiin ensimmäinen yksilö Argentiinasta vuonna 1992. Venäjän Kennelfederaatio (RKF), Verband für das Deutsche Hundewesen (VDH) eli Saksan Kennelliitto ja Zwiazek Kynologiczny w Polsce (ZKP) eli Puolan Kennelliitto ovat tunnustaneet sen viralliseksi roduksi.
Kirgisianvinttikoira on keskikokoinen tai kookas[1], pitkäkarvainen vinttikoira, joka tuo ulkoisesti mieleen salukin ja afgaaninvinttikoiran tai keskiaasianvinttikoiran ja afgaaninvinttikoiran välimuodon[1]. Sillä on raskaampi rakenne, alemmas kiinnittyneet korvat ja tuuheampi karvapeite kuin sukulaisellaan keskiaasianvinttikoiralla, mutta pidempi runko ja lyhyempi karvapeite kuin afgaaninvinttikoiralla.[1] Toisin kuin viimeksi mainitulla, kirgisianvinttikoiralla on lisäksi käpälissään paksun karvoituksen muodostamat "lumikengät", ja sapelinmuotoisen hännän pää kiertyy renkaaksi.[1][2]
Pitkä, tuuhea, kaksikerroksinen karvapeite on korvissa, raajojen yläosissa ja hännässä erittäin hapsuttunutta. Korvien hapsuja kutsutaan paikallisittain sanalla bourki.[1][2] Yleisimmät väritykset ovat musta ja musta valkoisin merkein, mutta myös valkoinen, vaaleankeltainen (fawn), punainen, harmaa, musta tan-merkein (black&tan) ja täplikäs/marmoroitu (punaisella tai harmaalla pohjalla) sallitaan.[3] Urosten säkäkorkeus on 65-70 cm ja paino 18-25 kg; nartuilla samat mitat ovat 60-65 cm ja 16-22 kg.[3][4]
valkoinen
tuhkanharmaa
musta
mustavalkoinen
Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on normaalisti metsästysmaaston ulkopuolella tyyni, viehättävä ja rauhallinen. Työssään se tunnetaan rohkeudestaan, sitkeydestään[1] ja nopeudestaan[1]. Sitä voidaan käyttää metsästykseen jopa yli 3 000 metrin korkeudessa.[1][2]
Alkuperä
Kirgisianvinttikoira neuvostoliittolaisessa postimerkissä.Kirgisian postimerkkejä, kirgisianvinttikoira kuvassa vasemmalla ylimmällä rivillä.
Rotu on muinaista alkuperää.[3] Se on kotoisin Kirgisian ja Kiinan rajalla sijaitsevasta vaikeakulkuisesta Tienšan-vuoristosta, jossa se jalostettiin antiloopin, villilampaan, villivuohen, murmelin, mäyrän, ilveksen, ketun ja suden metsästykseen.[1][2] Kansallinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1995 ja rotu nimettiin kansallisaarteeksi vuonna 1996.
Nykyisin jäljellä arvioidaan olevan enää 1000 yksilöä, ja niitä risteytetään pienen populaatiokoon vuoksi erittäin paljon keskiaasianvinttikoiran kanssa.[1][2] - tätä tapahtuu varsinkin Tšyin alueella[1]. Rotua ei ole enää vuoden 1998 jälkeen saanut viedä ulos maasta ilman kirgiisialaisten virkamiesten antamaa erityislupaa.
23.11.2003 Kirgisian entinen presidentti Askar Akajev lahjoitti Norjan kuninkaalle Harald V:lle ja pääministerille Kjell Magne Bondevikille kaksi kirgisianvinttikoiran pentua.[5]
Lähteet
↑ abcdefghijklCanton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 38-41. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
↑ abcdeMorris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds, s. 42-43. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7.
.jpg)
