Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides)[4][5] on havupuulaji sypressikasveihin (Cupressaceae) lukeutuvassa kiinanpunapuiden (Metasequoia) suvussa. Se on sukunsa ainoa nykyisin elävä laji. Suku kuvattiin alun perin fossiileista, ja Kiinasta 1940-luvulla elävänä löydettyä kiinanpunapuuta on usein pidetty elävänä fossiilina.[6][7]
Suvun tieteellinen nimi Metasequoia on muodostettu lähisukuisten punapuiden tieteellisestä nimestä Sequoia sekä kreikan kielen etuliitteestä meta.[9] Tieteellinen lajinimi glyptostroboides viittaa deltasypresseihin (Glyptostrobus), joita laji ulkoisesti muistuttaa suuresti.[9]
Lajin luontaisella elinalueella Kiinassa siitä on perinteisesti käytetty nimitystä 水杉 (shuǐ shān, suom. vesipihta). Maailmalla lajista käytetään tavallisesti englanniksi nimitystä Dawn Redwood (suom. aamunkoiton punapuu).[9][8]
Kuvaus
Kiinanpunapuu on suurehko puu. Se kasvaa noin 45–50 metriä korkeaksi.[3][8] Puun runko voi kasvaa rinnankorkeusläpimitaltaan noin 2,5 metriä leveäksi. Runko tavallisesti levenee tyveä kohti ja on vanhemmilla puilla usein lankkujuurinen.[3]Latvus on nuorilla puilla kapean kartiomainen ja vanhemmilla puilla leveän kartiomainen tai pyöristynyt.[3][8] Nuorten puiden kaarna on oranssin- tai punaisenruskeaa ja hilseilevää. Vanhemmilla puilla kaarna on punertavan ruskeaa tai harmahtavaa ja uurteista.[3]
Oksanhaarat ovat yleensä riippuvia ja kaljuja.[3][8] Ne jakautuvat pysyviin ja kariseviin versoihin. Pysyvät oksanhaarat ovat nuorena punertavan ruskeita. Niistä kasvaa lehtien lisäksi silmuja ja versoja.[8] Lateraaliset karisevat versot ovat yleensä vihreitä ja kasvavat kaksirivisesti vastakkaisesti. Niissä kasvaa tavallisesti vain lehtiä.[3][8] Silmut ovat munanmuotoisia tai luumunmuotoisia, tylppäkärkisiä, 2,5–5 millimetriä pitkiä ja 1,3–3 millimetriä leveitä. Ne ovat yleensä asettuneet vastakkaisesti. Silmusuomut ovat punertavan tai kellertävän ruskeita ja muodoltaan puikeita.[8]
Lehdet ovat litteitä ja muodoltaan tasasoukkia. Lehtiasento on yleensä vastakkainen.[9] Vanhempien puiden lehdet ovat tavallisesti 0,8–1,5 senttimetriä pitkiä ja 1,2–2 millimetriä leveitä.[3][8] Nuorten puiden lehdet ovat pidempiä, usein 24–32 millimetriä pitkiä ja joskus jopa 64 millimetriä pitkiä.[8]Lehtilavan kärki on usein tylppä, mutta latvaversojen lehdissä terävä.[3] Lehdissä on keskisuoni, joka on lehden yläpinnalla painautunut ja alapinnalla kohonnut. Ilmaraot sijaitsevat lehden alapinnalla.[8] Lehdet kasvavat tavallisesti 2–5 millimetrin etäisyydellä toisistaan 45–60 asteen kulmassa verson rankaan.[3] Kiinanpunapuu on kesävihanta ja pudottaa lehtensä ja karisevat kasvuversonsa talveksi. Lehtien syysväritys vaihtelee oranssista punaiseen.[3]
Kiinanpunapuu on yksikotinen.[8] Erilliset hede- ja emikävyt kasvavat samoissa puuyksilöissä. Pölytys tapahtuu helmi-maaliskuussa ennen lehtien puhkeamista. Siemenet kypsyvät samana vuonna. Hedekävyt ovat munanmuotoisia, 2,5–5,5 millimetriä pitkiä ja 2–3,8 millimetriä leveitä.[3] Ne ovat asettuneet ristikkäisesti.[8] Hedekävyt koostuvat yleensä 15–20 ristikkäisestä hedelehdestä.[10] Siemeniä tuottavat emikävyt ovat pölytyksen aikana noin 9 millimetriä pitkiä ja 5,5 millimetriä leveitä. Siementen kypsyessä kävyt ovat yleensä lähes pallomaisia tai lyhyen lieriömäisiä, 1,4–2,5 senttimetriä pitkiä ja 1,6–2,3 senttimetriä leveitä.[3] Käpysuomut ovat leveänsoikeita tai kolmiomaisia. Niitä on 20–30, ja ne ovat asettuneet pareittain ristikkäisesti.[8]Siemenet ovat noin viisi millimetriä pitkiä. Niitä ympäröi kaksi lenninsiipeä.[3][8]
Kiinanpunapuu on nuorena hyvinkin nopeakasvuinen puu. Kasvunopeus hidastuu huomattavasti vanhemmiten varsinkin epäsuotuisissa kasvuolosuhteissa.[11] Koska puu on hyvin harvinainen luonnossa eikä vanhoja puuyksilöitä tunneta, ei tiedetä miten vanhaksi kiinanpunapuu voi elää. Sen uskotaan kuitenkin voivan elää vähintään sata vuotta vanhaksi.[8]
Kaarna hilseilee pitkittäisinä säikeinä.
Sekä lyhytversot että lehdet kasvavat vastakkaisesti.
Hedekukinnot kehittyvät ennen lehtien puhkeamista.
Kaksiviikkoisia taimia, joilla on kaksi sirkkalehteä.
Luokittelu ja tutkimushistoria
Lyhytversot varisevat syksyllä kokonaisina lehtineen.
Kiinanpunapuu on jo liitukautisistafossiileista tunnetun kiinanpunapuiden suvun ainoa nykyisin elävä laji.[10] Sen lähimmät elävät sukulaiset ovat punapuu (Sequoia sempervirens) ja mammuttipetäjä (Sequoiadendron giganteum).[12]
Kiinanpunapuu oli tieteelle tuntematon ennen 1940-lukua, mutta se tunnettiin elinalueellaan paikallisesti. Laji sai tieteellistä huomiota ensimmäisen kerran, kun Nanjingin yliopiston professori huomasi yhden puun Modaoqin kylässä Sichuanissa vuonna 1941. Lajista kerättiin näytteitä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1944. Aluksi näytteiden luultiin edustavan mahdollisesti uutta deltasypressilajia (Glyptostrobus), mutta vuonna 1945 lajin todettiin edustavan jotakin ennestään Kiinan luonnosta tuntematonta sukua. Vuonna 1946 lähtetettiin retkikunta keräämään lisää näytteitä. Samana vuonna laji tunnistettiin kuuluvaksi aiemmin vain fossiileista tunnettuun kiinanpunapuiden sukuun Metasequoia.[6][8]
Kiinanpunapuu muistuttaa ulkoisesti kesävihantia suosypressejä (Taxodium) ja deltasypressiä (Glyptostobus pensilis).[13][7] Tieteellinen lajinimi glyptostroboides viittaa deltasypressien sukuun ja puiden samankaltaisuuteen.[14][7]
Levinneisyys
Kiinanpunapuu kasvaa luonnonvaraisena vain pienellä alueella Sichuanin ja Hubein maakuntien rajalla sekä erillisenä esiintymänä Hunanissa.[8][1] Laji kasvaa vuoristolaaksoissa 750–1 500 metrin korkeudella merenpinnasta.[8]
Elinympäristö ja ekologia
Kiinanpunapuu kasvaa tavallisesti kosteilla paikoilla kuten rotkoissa ja purojen rannoilla.[8] Se voi kasvaa ajoittain veden peittämällä maalla, mutta kestää jonkin verran myös kuivaa maaperää.[11] Laji kasvaa usein hyvin happamassa maaperässä.[3] Kiinanpunapuu on lauhkean ilmaston puu ja kestää enimmillään noin −29 – −23 celsiusasteen pakkasta.[8] Kevätpakkaset saattavat kuitenkin herkästi vahingoittaa nuoria versoja.[11] Laji tarvitsee pitkän, lämpimän kesäkauden menestyäkseen.[13]
Uhat ja suojelu
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on määritellyt uhanalaisuusluokituksessaan kiinanpunapuun erittäin uhanalaiseksi lajiksi.[1] Kiinanpunapuun luontainen levinneisyysalue on pitkään ollut hyvin suppea ja pirstoutunut. Suuria puuyksilöitä laskettiin olevan luonnossa 2000-luvun alussa 5 393 kappaletta. Lajin luonnonkannan uskotaan suurikokoisten puiden suojelusta huolimatta edelleen heikkenevän, sillä lajin elinympäristön tuhoutuminen jatkuu, eikä puiden ole havaittu onnistuneesti lisääntyvän luonnossa.[1][8]
Kiinanpunapuu on suojeltu Kiinassa, ja suurempien luonnonvaraisten puiden vahingoittaminen on lailla kielletty. Kielto ei kuitenkaan suojele puita elinympäristön tuhoutumiselta, ja useasti lajin kasvupaikoilta kaadetaan pois muut puulajit, jolloin kiinanpunapuut jäävät luonnontilaisen metsän sijaan maatalousmaan ympäröimiksi.[1]
Vaikka laji onkin vaarassa kadota luonnosta, se on hyvinkin yleinen istutettuna koristepuuna ympäri maailmaa lauhkean vyöhykkeen alueilla. Sitä on myös käytetty istutusmetsissä Kiinassa.[1] Aiemmassa vuoden 1998 kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisuusluokituksen arvioinnissa laji määriteltiin jo äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta vuonna 2013 julkaistussa arvioinnissa luokitusta laskettiin erittäin uhanalaiseksi.[1]
Merkitys ihmiselle
Kiinanpunapuuta käytetään laajalti koristepuuna maailman lauhkean vyöhykkeen alueilla. Se on erityisen suosittu Kiinassa, jossa istutetaan vuosittain useita miljoonia kiinanpunapuita.[8] Lajia käytetään lähinnä Kiinassa myös uudelleenmetsityksessä.[3] Kiinanpunapuuta pidetään kasvupaikkansa suhteen liian vaativana ja sen puuainesta liian hauraana, että lajin puuta voisi kaupallisesti hyödyntää.[8]
Puuta lisätään usein pistokkaista, mutta sitä voidaan kasvattaa myös siemenistä. Koristepuina kasvatettujen kiinanpunapuiden kanta on pitkään kärsinyt vähäisestä geeniperimän muuntelusta, koska useimmat puut ovat periytyneet 1940-luvulla Kiinasta tuodusta siemenerästä.[8]
Kesävihanta kiinanpunapuu talvehtii lehdettömänä.
Lehtien ruskaväritys voi olla oranssinpunainen tai punertavan ruskea.
Vanhemman puun runko on usein epäsäännöllisen muotoinen.
Kiinanpunapuuta käytetään laajalti puisto- ja katupuuna.
Lähteet
Farjon, Aljos: A Handbook of the World’s Conifers: Revised and Updated Edition, s. 512–513. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428(englanniksi)
Viitteet
↑ abcdefghFarjon, A.: Metasequoia glyptostroboidesIUCN Red List of Threatened Species. Version 2017-1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.8.2017. (englanniksi)
↑ abHu Hsen Hsu (Hu Xiansu): How Metasequoia, the "Living Fossil," Was Discovered in China. Arnoldia, 1998, 58. vsk, nro 4, s. 4–7. The Arnold Arboreturm of Harvard University. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 28.12.2012. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ abcAlan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 53. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6
.jpg)
_2.jpg)
.jpg)
_2weeks.jpg)
