Kiiminkijoki kuuluu Project Aqua -ohjelmaan, jonka tavoitteena on säilyttää vesistöt jatkuvan tieteellisen tutkimustyön kohteina. Kansainvälisestikin harvinaisena Kiiminkijoki on kokonaisuudessaan sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan.
Uitot Kiiminkijoella päättyivät vuonna 1958 ja peratut kosket ennallistettiin 1980-luvulla. Tämän jälkeen joen merkitys matkailu- ja virkistyskäytössä on kasvanut huomattavasti. Joki on rakentamaton ja valjastamaton, joten joen yläjuoksulta voidaan tavata muiden muassa ankeriasta ja meritaimenta. Jokivarsi on myös maisemallisesti arvokasta. Matalarantaisena ja ympäristön alavuuden vuoksi joki tulvii keväisin laajalle alueelle.[4]
Joessa on noin 70 koskipaikkaa. Näistä tunnetuimmat ovat Koitelinkoski Kiimingissä ja Kalliuskoski Puolangalla sekä Kurimonkoski Utajärvellä. Suosittuja kalastuskohteita ovat myös AlavuotonMyllykoski sekä Ylikiimingin Inninkoski ja Juopulinkoski.
Suomen korkeimpiin luonnontilaisiin vesiputouksiin kuuluva Hepoköngäs Puolangalla kuuluu Kiiminkijoen latvavesistöön.[6]
Sivujoet
Kiiminkijoen sivujoet ja pikkujoet yläjuoksulta alkaen ovat:
↑Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4