Kesällä kello 5 on Erkko Kivikosken vuonna 1963 julkaistu pitkä esikoisohjaus. Se on uuden aallon hengessä tehty elokuva ja kuvaa 1960-luvun nuorten helsinkiläisten arkea ja ihmissuhteita.[1]
Kivikoski teki käsikirjoituksen itse, ytimenä omat kokemukset, joista tarina alkoi kehittyä. Vuorosanojen teossa avustivat Marja-Leena Mikkola ja Juha Tanttu, jonka keksintöä on elokuvan nimi. Meneillään olleen näyttelijälakon vuoksi pääosia näyttelevät harrastajanäyttelijät. Elokuva leikattiin mykkänä ja jälkiäänitettiin Fennada-Filmin äänittämössä.[2]
Arviot
Aikalaisarvioissa elokuva otettiin myönteisesti vastaan. Uuden SuomenHeikki Eteläpää kirjoitti: "Tämän esikoisen jälkeen on Erkko Kivikoskelta lupa odottaa hyvin paljon." Useassa arviossa kiitettiin sen yksinkertaisuutta ja vaatimattomuutta. Helsingin SanomienPaula Talaskivi kiitti Kivikosken henkilöohjausta, jolla tämä osaa käsitellä ensikertalaisia.[3]
Myöhemmin televisioesitysten yhteydessä arviot muuttuivat osin pidättyvämmiksi. Katso-lehden Markku Tuuli piti sitä kevyenlaisena ihmistutkielmana, mutta kuitenkin tärkeänä virstanpylväänä 1960-luvun suomalaisessa elokuvassa.[3] Eräs kriitikko luonnehti elokuvaa kepeän sympaattiseksi kuvaukseksi nuoresta pariskunnasta, jonka suhde kaipaa tuuletusta. Tarina kulkee sujuvasti, ja parin sielunmaisemat heijastuvat siinä hienosti arkitunnelmien kautta.[4]Video-oppaassa vuodelta 1995 Olavi Similä antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle kolme tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”hyvä”. Hän piti elokuvaa kepeän onnistuneena, leimallisesti 1960-luvun työnä, jossa on mukana myös ripaus huumoria.[5]
