Käyntikorttini… on Erkko Kivikosken ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1964.
Kepeän epookkikomedian tapahtumat ajoittuvat 1930-luulle. Kanslisti haaveilee rakkaudesta ruokatunnilla kohtaamansa kaunottaren kanssa.[1]
Näyttelijät
Tuotanto
Käyntikorttini… oli Kivikosken toinen elokuva esikoisen Kesällä kello 5 jälkeen.[2] Näyttelijälakon 1963–1965 vuoksi Kivikoski toteutti elokuvan ilman ammattinäyttelijöitä.
Seinäkalenterin mukaan elokuva sijoittuu kesään 1934, mutta esimerkiksi naisten meikki ja kampaus ovat lähinnä 1960-lukua, ja siten 1930-lukulaisuus jää elokuvassa irralliseksi. Myös elokuvan päähenkilön kontaktivaikeuksia olisi voinut pitää uskottavina 1960-luvullekin sijoitettuina.[1]
Vastaanotto
Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut elokuvaa jo syntyessään vanhakantaiseksi nostalgiseksi pikku fantasiaksi.[3]
Käyntikorttini… ei menestynyt Kivikosken esikoiselokuvan Kesällä kello 5 tavoin.[2] Sen yleisömenestys oli vuoden 1964 heikoin ja se jäi ainoana Kivikosken kuudesta näytelmäelokuvasta vaille valtionpalkintoa. Elokuvaan musiikin säveltänyt Pentti Lasanen sai musiikista Jussi-patsaan 1966, mutta siihen liitettiin myös elokuvat Onnelliset leikit ja Vaaksa vaaraa sekä televisiosarja Jörn Donner kertoo Helsingistä.[4]
Lähteet
- ↑ a b Yle.fi (Arkistoitu – Internet Archive). Juttuarkisto. Viitattu 27.2.2014.
- ↑ a b Kava.fi (arkistoitu versio).
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 8.5.2010, s. D 11.
- ↑ Käyntikorttini... Elonet. Taustaa. Viitattu 27.2.2014.
|
---|
Pitkät elokuvat (ohjaus) | 1960-luku | |
---|
1970-luku | |
---|
1980-luku | |
---|
|
---|