Katherine Johnson jatkoi collegeen 15-vuotiaana ja valmistui sieltä 18-vuotiaana. Hän sai parhaat mahdolliset arvosanat sekä matematiikasta että ranskasta. Colemanin opettajiin kuului muun muassa tunnettu afroamerikkalainen matemaatikko William Schieffelin Claytor.[12]
Valmistumisensa jälkeen Johnson opetti kahden vuoden Länsi-Virginian afroamerikkalaisille tarkoitetuissa julkisissa kouluissa,[13] missä hän tapasi myös tulevan aviomiehensä James Goblen. Johnson sai vuonna 1939 mahdollisuuden suorittaa Länsi-Virginian yliopistossa maisterin opintoja, kun hän oli yksi kolmesta mustasta naisesta, jotka valittiin yliopistoon NAACP:n rotuerottelun lopettamiseksi tähdänneen suunnitelman ansiosta.[12]
NACA:lle töihin
Johnson tuli raskaaksi ja jätti opintonsa jo yhden lukukauden jälkeen.[12] Hän sai miehensä kanssa kolme lasta, ja 13 vuoden ajan hän kasvatti lapsiaan ja opetti Virginian julkisissa kouluissa. Johnson haki vuonna 1952 NACA:n tutkimusyksikköön, ja hän saikin paikan Dorothy Vaughanin johtamasta mustien naisten laskentayksiköstä. Vaughan johdatti Johnsonin pian eteenpäin lentotutkimusyksikköön, missä Johnson kuului viiden vuoden ajan tutkimusryhmään, joka tutki muun muassa pyörrevanaa ja oli näin parantamassa lentoliikenteen turvallisuutta.[13]
Johnsonin ensimmäinen mies kuoli 1956, ja hän meni vuonna 1959 naimisiin upseeri James Johnsonin kanssa.[12]
Avaruuslentojen
Lentotutkimusyksikkö siirtyi tutkimaan avaruusaluksia, kun Neuvostoliitto oli vuonna 1957 laukaissut Sputnikin.[13] Johnson teki joitakin laskelmia vuoden 1958 julkaisua ”Notes on Space Technology”, joka oli insinööreille esitettyjen luontosarjojen tiivistelmä. Nasaksi nimetyssä organisaatiossa Johnson oli mukana tekemässä lentoratalaskelmiaAlan ShepardinMercury-Redstone 3 -lentoa varten, joka oli Yhdysvaltain ensimmäinen miehitetty avaruuslento. Hän julkaisi vuonna 1960 Ted Skopinski kanssa raportin, jossa esiteltiin laskelmia kiertoratalentoihin ja niistä laskeutumiseen. Se oli ensimmäinen lentotutkimusyksikön raportti, jossa nainen oli saanut nimensä kirjoittajaksi.[14]
Johnson on tunnetuin työstään John Glennin avaruuslennosta, jota varten Nasa oli rakentanut tietoliikenneverkon, joka yhdisti asemia Washingtonin, Cape Canaveralin ja Bermudan IBM-tietokoneisiin. Muutamia päiviä ennen lentoansa Glenn vaati Johnsonia tarkistamaan käsin mekaanisella laskentakoneellansa tietokoneiden tekemät laskelmat. Elektroniset laitteissa oli monia ongelmia, ja Glenn kertoi, että jos Johnsonin mukaan laskelmat ovat oikein, hän on valmis lennolle.[14]
Glennin lento onnistui, ja se oli myös käänteentekevä avaruuskilvassa.[14] Johnson jatkoi uraansa Nasalla vuoteen 1986, ja hän oli Glennin lennon jälkeen laskemassa muun muassa Apollo 11:npysäköintikiertoratalaskelmia. Viimeiset vuotensa hän työskenteli avaruussukkuloiden parissa. Eläköitymisensä jälkeen Johnson kiersi kouluissa ja innosti oppilaita tieteen, teknologian ja matematiikan pariin.[13]
Merkitys ja tunnustukset
Johnson oli tunnustetuin Nasan ja sen edeltäjän NACA:n niin sanotuista ihmistietokoneista. Hän itse oli ylpein osallisuudestaan Apollo 11 -kuulentoon, vaikka ammatillisesti hänet tunnettiin erityisesti John Glennin lennosta.[13] Johnson oli kuitenkin varsin tuntematon Nasan ulkopuolella ja jopa sen sisällä, kunnes Margot Lee Shetterly julkaisi vuonna 2016 teoksensa Hidden Figures, jossa hän kirjoitti Nasan afroamerikkalaisista naismatemaatikoista. Kirjasta tehtiin myös elokuva Hidden Figures – varjoon jääneet, jossa Johnsonia näytteli Taraji P. Henson.[12]
