Karl Richard Lepsius (23. joulukuuta 1810 – 10. heinäkuuta 1884) oli saksalainen arkeologi, joka loi tieteellisen perustan egyptologialle.^[1] Hän oli yksi ensimmäisistä muinaisen Egyptin monumentteja dokumentoineista arkeologeista.

Karl Lepsius syntyi 23. joulukuuta 1810 Naumburgissa, Saksassa. Hänen isänsä oli Karl Peter Lepsius ja äitinsä Friedericke Glaser.

Lepsius opiskeli Göttingenin ja Berliinin yliopistoissa arkeologiaa, kreikan kieltä ja sanskriittia. Hän sai tohtorinarvonsa vuonna 1833, minkä jälkeen hän siirtyi Pariisiin opiskelemaan egyptologiaa ja myöhemmin urallaan varsin tärkeäksi osoittautunutta litografiaa. Tänä aikana hän myös vieraili muun muassa Italiassa, Hollannissa ja Englannissa tutustumassa museoiden egyptiläisten esineiden kokoelmiin.

Lepsius johti Egyptiin, Nubiaan, Siinaille, Faijumin keitaalle ja Sudaniin vuonna 1842 lähtenyttä retkikuntaa. Rahoittajana toimi Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV. Retkikunnan pääasiallisena tavoitteen oli tutkia Niilin laakson muinaisia monumentteja ja laatia niiden sisältämistä kirjoituksista tarkat kopiot. Retkikunta keräsi yli 15 000 esinettä Berliiniin lähetettäväksi. Lisäksi Lepsius laati karttoja ja pohjapiirustuksia useista haudoista ja monumenteista ja kopioi useita tekstejä. Talvella 1844–1845 retkikunta tutki myös lähes kaikki Kuninkaiden laakson siihen aikaan tunnetuista haudoista ja kopioi niistä useita tekstejä. Retkikunta myös tyhjensi ja tutki vielä osittain raivaamattomia hautoja, muun muassa Ramses II:n (KV7), Merenptahin (KV8) ja Hatsepsutin (KV20) haudat. Seti I:n haudan katosta kopioidut tähtikartat osoittautuivat tähtitieteellisesti tarkoiksi. Retkikunnan tutkimusten tulokset julkaistiin kahtenatoista valtavana kirjana.

Lepsius meni naimisiin vuonna 1846, ja hiukan myöhemmin hänet nimitettiin Berliinin egyptiläisen museon egyptiläisen kokoelman konservaattoriksi. Hän jatkoi tehtävässä aina vuoteen 1855 asti.

Vuonna 1866 Lepsius matkusti takaisin Egyptiin. Hän löysi Taniksesta kivilaatan (Taniksen kivi), johon oli kaiverrettu sama teksti – Kanopuksen dekreettinä tunnettu faaraon käskykirje – kreikan kielellä, demoottisilla kirjaimilla sekä hieroglyfein.^[2] Tätä laattaa käytettiin muinaisegyptin hieroglyfien tutkimuksessa ja avaamisessa esimerkiksi tarkistettaessa Rosettan kivestä tulkittua käännöstä. Palattuaan Saksaan Lepsius sai viran Berliinin kuninkaallisessa kirjastossa.

Lepsius kuoli 10. heinäkuuta vuonna 1884.