Karl Theodor Flodin (10. heinäkuuta 1858 Vaasa – 29. marraskuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen musiikkikirjailija, -kriitikko ja säveltäjä.^[1]

Flodinin vanhemmat olivat Heinolan piirilääkäri Ferdinand Flodin (1826–1916) ja Matilda Sofia Melart. Flodin oli naimisissa vuodesta 1900 laulajatar Adolphine (Adée) Thérèse Leanderin (1873–1935) kanssa. Flodinin serkkuja olivat pianisti Fanny Flodin-Gustavson (1868–1954) ja kuvanveistäjä Hilda Flodin (1877–1958). Flodin pääsi ylioppilaaksi 1877 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1883 ja maisteriksi 1886. Hän opiskeli pianonsoittoa, musiikin teoriaa ja sävellystä Richard Faltinin johdolla sekä Leipzigin konservatoriossa muun muassa Salomon Jadassohnin ja Karl Piuttin johdolla.

Flodin toimi muun muassa Nya Pressen -lehden musiikkiarvostelijana 1883, 1885–1898, 1900 ja 1906–1908. Hän sai musiikkikriitikkona mainetta arvosteltuaan murskaavasti Jean Sibeliuksen Lemminkäis-sarjaa vuonna 1897. Flodin perusti vuonna 1900 Euterpe-nimisen musiikkilehden, jota hän toimitti vuoteen 1905 saakka. Lehden ympärille kerääntyi 1900-luvun alussa Euterpe-ryhmän nimellä tunnettu joukko suomenruotsalaisia kirjailijoita ja taiteilijoita. Flodin muutti vuonna 1908 Argentiinaan, jossa hän toimi musiikkiarvostelijana Buenos Airesissa 1908–1921.

Flodinin romanttis-lyyriseen sävellystuotantoon kuului yksinlauluja, pianoteoksia (tunnetuin Suite mignonne) ja kuorolauluja (muun muassa kolme kantaattia):^[1]

• alkusoitto Den kapriciösa lutfisken, Våren, polkka Cortége, romanssi käyrätorvelle ja orkesterille, Luca Signorelli baritonille ja orkesterille, Requiem für Mignon kuorolle, sooloille ja pianolle, kolme kantaattia
• noin 30 yksinlaulua ja 20 kuorolaulua
• yli 80 pianosävellystä.

• Finska musiker och andra uppsatser i musik. Söderström, 1900.
• Om musiken till Runebergs dikter. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1904.
• Albert Edelfelt: en folkelig minneskrift. Helsinki: Svenska Folkskolans Vänner, 1905.
• Martin Wegelius: levnadsteckning. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1922.
• Musikliv och reseminnen. Helsinki: Söderström & Co, 1931.
• Richard Faltin och hans samtid. Helsinki: Schildt, 1934.

• Suomen kirjailijat -tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
• Kimmo Korhonen: Suomalainen pianomusiikki
• Arno Forsius: Ferdinand Flodin (1826–1916) – Heinolan piirilääkäri ja monitaitoinen kulttuurihenkilö (Arkistoitu – Internet Archive)

• Sarjala, Jukka: Flodin, Karl (1858 - 1925) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.