Lastenkirjailija Mauri Kunnas laati Koirien Kalevalan 1992 (ilmestyi uudella tekniikalla 2004), jossa Kalevalan henkilöt olivat koiria.
Jari Tammen romaani Kalevan solki (Kuippana, 2002) perustuu alkuperäisiin kalevalarunoihin ja Kalevalaan. Se tulkitsee sekä Kalevalaa että Kalevala-tutkijoiden tulkintoja niin teoreettiselta kuin parodiselta pohjalta. Juonellisesti se on huolella fantasioitu rekonstruktio siitä, mitä todella tapahtui myyttisessä historiassamme Väinämöisen ja kumppaneiden aikaan.[1]
J. R. R. Tolkien on käyttänyt tuotannossaan Kalevalan aineksia, kuten Seppo Ilmarisen tarinan piirteitä Silmarillionissa esiintyvässä Fëanorin, Aulen, Melkorin, Sauronin, Eregionin, Paatsaalan haltia-seppien ja kääpiöiden seppien hahmoissa (Ereborin vuori ja Morian kaivokset) ja tarinassa. Mainittujen hahmojen välille on löydettävissä intertekstuaalisia yhteyksiä. Myös Túrinin hahmon Kalevala-vaikutteita on opinnäytetyötasoisessa tutkimuksessa todettu.[2][3]
Susanna Salon esikoisteos Ukon pakka – Kalevalainen tarot käsittää 78 Tarot-korttia ja yli 300-sivuisen tulkintaoppaan, jossa Salo yhdistää tarot-kortitsuomalaiseen kansanperinteeseen, Kalevalaan ja mytologiaan.selvennä Ison arkanan teemat ovat kalevalaisia sekä muinaista maailmankuvaa esitteleviä aiheita. Hovikorteissa on suomalaisia muinaisia jumaluuksia. Maan kuningas on Tapio, veden Ahti, tulen Panu ja ilman Ukko. Kuningattaret ovat metsän Mielikki, veden Vellamo, tulen Tulenemo ja ilman Impi. Pieni arkana on jaettu neljän elementin eli tulen, veden, ilman ja maan mukaan. Pienen arkanan numerokortit käsittelevät uskomusolentoja sekä syntyjä ja muita myyttisiä aiheita. Korttien hahmoja on esimerkiksi Metsänneito, Hiiden hirvi, Pirityinen, Aarnikratti ja Virvatuli.[4]
Musiikki
Suomalaisessa populaarimusiikissa Kalevala oli aiheena hyvin harvinainen 1970-luvulle saakka. Populaarikulttuurissa sitä pidettiin 1960-luvulla jopa hävettävänä osana suomalaista tuohivirsukulttuuria. Populaarimusiikkiin Kalevala-aiheet tulivatkin parodian kautta: Progressiivisen rockin yhtye Wigwamin kappale ”Häätö” (1970) oli parodinen mutta samalla myös kunnianosoitus kalevalaiselle perinteelle. Karelia-yhtye puolestaan yhdisti kalevalaista perinnettä ja beatmusiikkia.[5]
Kansanmusiikkiharrastus alkoi 1970-luvulla synnyttää folkmusiikkia, joka haki innoitustaan Kalevalasta. Rockmuusikotkin alkoivat käyttää 1980-luvulla kalevalaisia aiheita. SIG:n kappaleessa ”Tuonela” (1985) oli kalevalaismelodiikkaa, Albert Järvinen levytti 1991 kappaleen ”Rise of the Kantele” ja esimerkiksi CMX on myöntänyt hakeneensa inspiraatiota Kalevalasta.[5]
Suomessa Kalevala-aiheet ovat siirtyneet erityisesti metallimusiikkiin, joka hakee usein innoitusta erilaisista mytologioista.[6] Tunnetuin kalevalais-vaikutteinen yhtye on Amorphis, joka on usealla albumillaan ottanut kappaleiden teemoja ja sanoituksia Kalevalasta ja Kantelettaresta.[7] Kalevalaisia sävyjä on kuitenkin myös monissa muissa suomalaisissa metalliyhtyeissä. Tematiikkaa ovat käyttäneet muun muassa Ensiferum, Insomnium, Finntroll ja Ajattara.[8]
Sarjakuva
Kristian Huitulan sarjakuva-Kalevala (kansikuva, osa 1/2). Kalevalan kaikki 50 runoa kuvitettuna versiona.Kansi Don Rosan kokoelmaan Sammon salaisuus, 1999.
Kristian Huitulan piirtämä sarjakuvakirja Kalevala julkaistiin Suomessa kaksiosaisena vuonna 2000, ja sarjakuvasovitus sisältää kaikki Kalevalan 50 runoa alkuperäisellä runomitalla. Huitulan sarjakuva-Kalevala julkaistiin myös Venäjällä 2003 ja englanninkielisenä painoksena The Kalevala Graphic Novel vuonna 2005.[9]
Sami Makkosen tekemä toinen sarjakuvasovitus ilmestyi vuonna 2019.[10]
Ensimmäinen varsinainen Kalevala-filmatisointi oli suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyöelokuva Sampo. Tuotantoprosessi käynnistyi 1956 neuvostoliittolaistenMoskovassa järjestetyn suomalaisen elokuvan viikkojen yhteydessä tekemästä aloitteesta.[11] Sammon tuotanto venyi kahden ja puolen vuoden mittaiseksi. Suomen ensi-iltansa se sai lokakuussa 1959. Neuvostoliitossa se kiersi teatterissa tuhannen kopion voimin, ja Yhdysvalloissa sitä esitettiin nimellä The Day the Earth Froze. Kovasta panostuksesta ja etukäteiskohusta huolimatta elokuvan suosio jäi laimeaksi.[12]
Sammon jälkeen Kalevala ei juurikaan ole houkutellut elokuvantekijöitä. Animaatiotuotannot ovat hakeneet 1970-luvulta lähtien innoitusta teoksesta. Tunnetuimpia animaatioversioita ovat Reino NiinirannanKalevala (1975) ja Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin kuusiosainen Sammon tarina (1971–1974).[13] Myös 1990-luvulla esitetyssä animaatiosarjassa Taruja Pohjolan jumalista osassa jaksoista esitettiin Kalevalan tarinoita.[14] Vasta 2000-luvulla heräsi uudestaan ajatuksia Kalevalan filmatisoinnista. Antti-Jussi Annilan monikansallinen elokuva Jadesoturi (2006) yhdistelee kalevalaista kansantarustoa ja kiinalaista kung fu -perinnettä.[15]
Immonen, Kari & Kallioniemi, Kari & Kärki, Kimi & Laine, Kimmo & Salmi, Hannu: Kalevalasta populaarikulttuuriin. Teoksessa Kalevalan kulttuurihistoria. (Toimittaneet Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-007-3
↑Salmi, Lilja: Tolkien's Land of Heroes : Fëanor, a tragic hero of Middle-Earth in comparison to Seppo Ilmarinen from the Kalevala. (kandidaatintutkielma, Jyväskylän yliopisto, englannin kieli) L. Salmi, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2021). (englanniksi)
↑Hassinen, Riitta: Kalevala-vaikutteet J. R. R. Tolkienin tarinassa Turin Turambar. (pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, kirjallisuuden laitos) R. Hassinen, 1988.
↑Susanna Salo: Ukon pakka – Kalevalainen tarot, s. 13. (Tutkintaselostus A 1/2004 Y) Salakirjat, 2016. ISBN 978-952-7204-15-3
