Kaija Pakarinen varttui maanviljelijäperheessä Pohjois-Karjalan Rääkkylässä, jossa hän kiinnostui näyttelijän urasta esiintyessään lapsena isänsä piirtämässä Rasivaaran nuorisoseurantalossa. Hän kävi Suomen Teatterikoulun näyttelijälinjan vuosina 1975–1979. Pakarinen näytteli Televisioteatterissa 1979–1990, toimi sitten Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön lehtorina 1990–1992 ja palasi Yleisradioon vuosiksi 1992–2002. Sen jälkeen hän on toiminut freelancerinä.[5]
Yksi ensimmäisiä Kaija Pakarisen rooleja on Sisko Paavonen Lumikit-televisionäytelmässä (1986), jossa seurataan naistentautien yhden huoneen potilaiden elämää vuorokauden ajan.[6] Vuonna 2001 hän ohjasi LumikitKajaanin kaupunginteatteriin[2].
Läheisimmiksi teatteritöikseen Pakarinen on maininnut Riku Saastamoisen ohjaukset Idiootti ja Kevään ensimmäinen saalis, Johanna Freundlichin vuoden 2014 ohjauksen Kati Kaartisen näytelmästä Nätti tyttö, vähän pehmee, Heidi Könkään monologin Sandra ja Juha Jokelan Kansallisteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Patriarkan (2012).[5]
