Kaarlo "Kalle" Armas Valkama, myös salanimillä Pertti Vesa ja Pertti Wesa, (16. syyskuuta 1908 Helsinki – 29. heinäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen sovittaja, saksofonisti, trumpetisti, viulisti, säveltäjä, sanoittaja ja musiikkipedagogi.^[1]

Kaarlo Valkaman monipuolinen ja mittava musiikkiura alkoi 1920-luvulla ja kesti aina 1970-luvulle saakka. Hänet tunnetaan erityisesti sovittajana, ja esimerkiksi Lauri Jauhiaisen mukaan hän oli jopa aikansa paras alallaan. Valkaman sovittajaura alkoi jo 1920-luvun loppupuolella Levytukku Oy:lle. Hänen sovituksiaan levyttivät yhtiölle useat ajan tähdet, kuten Veikko Tuomi ja Olavi Virta. Muun muassa Virran levytykset ”Aamu Airistolla”, ”Assuncion”, ”Iltarusko”, ”Kultainen nuoruus”, ”Kun ilta ehtii” (vuoden 1963 versio), ”Kuolleet lehdet”, ”Liekki”, ”Tiikerihai” ja ”Tähti ja meripoika” (vuoden 1963 versio) ovat Valkaman sovittamia. Valkama oli häntä 7 vuotta nuoremman Toivo Kärjen esikuva sovittajana ja sovitti tämän useimmat 1930-luvulla levytetyt sävellykset ^[2] 1960-luvun lopulla hän sovitti Erkki Junkkarisen tuolloin ensi kertaa levyttämän valssin ”Ruusuja hopeamaljassa”. Hänen tunnetuin 1960-luvun sovituksensa lienee kuitenkin Reijo Taipaleen levyttämä ja Unto Monosen säveltämä tango ”Satumaa”.^[1]

Valkama oli mukana sadoissa levytyksissä muusikkona, sovittajana ja orkesterinjohtajana. Hän soitti saksofonia ja viulua. Hänen johtamansa Bellacord-orkesteri levytti vuonna 1933 ensimmäisen suomalaisen version tangosta ”Mustasukkaisuutta”. 1960-luvulla Valkama oli pitkään mukana Kullervo Linnan Humppa-Veikot-orkesterissa trumpetistina, saksofonistina ja viulistina. Hän teki myös monet orkesterin sovituksista. Jazzin ja iskelmämusiikin lisäksi Valkama on soittanut myös alttoviulua Helsingin kaupunginorkesterissa sekä opettanut viulunsoittoa.^[1]

Valkaman tunnetuimpana sävellyksenä pidetään Usko Kempin sanoittamaa tangoa ”Valkovuokot”, jonka ovat levyttäneet mm. Olavi Virta (1952), Eino Grön (1965) ja Erkki Junkkarinen (1978). Valkama sävelsi myös elokuvamusiikkia Valentin Vaalan ohjaamaan elokuvaan Minä ja mieheni morsian vuonna 1955. Akateemisissa juhlissa Valkaman säveltämä ”Poloneesi”, joka on levytetty 1955 ja 1974, on noussut huomattavaksi kilpailijaksi näissä yhteyksissä poloneesina perinteisesti soitetulle Michał Kleofas Ogińskin teokselle ”Jäähyväiset isänmaalle”.^[1]

• Kaarlo Valkaman esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Kaarlo Valkaman sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Kaarlo Valkaman sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Kaarlo Valkaman sovitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Kaarlo Valkama Elonetissä