PROFILPELAJAR.COM

Judo (jap. 柔道, Jūdō) on itämainen taistelulaji, joka on lähtöisin Japanista. Judo tarkoittaa suomennettuna joustavaa tietä. Judon kehitti Jigoro Kano. Aluksi judoa pidettiin yhtenä jujutsun koulukuntana. Kesäkuussa vuonna 1882 Kano perusti Tokioon Kōdōkanin, oman koulun, jossa hän alkoi opettaa uutta kehittämäänsä kamppailulajia, judoa. Hän lisäsi jujutsun tekniikoihin omia sovelluksiaan ja korosti henkisen kehittymisen tärkeyttä.

Suomessa lajin esitteli ensimmäisen kerran vuoden 1890 lokakuussa Jigoro Kano hänen Euroopan matkallaan. Varsinainen judotoiminta alkoi Suomessa 1954, kun Japanin lähetystösihteeri Shigemi Tagami alkoi opettaa judoa Helsingissä. Suomen Judoliitto ry:n perusti Torsten Muren vuonna 1958. Ensimmäisiä judoseuroja Suomessa olivat Turun Judoseura, Helsingin Judoseura sekä Helsingin Tarmon judojaosto Chikara ja Meido-Kan. Nykyisin judoa harrastetaan joka puolella Suomea yli sadassa seurassa.

Judoharjoittelu alkaa, historiaa – 1950-luku

Turun Budokwain judonäytös yhdessä Naantalin Banzain kanssa 28.7.1973 unikeonpäivän tapahtumien yhteydessä Naantalissa

Jigoro Kano oli käynyt Suomessa jo vuonna 1890 esittelemässä judoa, mutta suomalaiset eivät siitä silloin innostuneet.^[1] Helsingin poliisivoimailijat ry:n painonnostosalilla vuonna 1954 Väinö Haukka (judo 2.dan) kummeksui oudosti pukeutuneen miehen tekemiä kummallisen näköisiä harjoitteita. Kyseessä oli kauppakorkean opiskelija Peter Fison (5.kyu) yksin tekemistä judoharjoitteista.^[2] Varsinaisesti judon katsotaan tulleen Suomeen vasta vuonna 1954, kun Helsingin poliisilaitokseksen voimailusalissa järjestettiin ensimmäiset judoharjoitukset englantilaisen John Peter Fisonin johdolla. Seuraavana syksynä Japanin lähetystösihteeriksi nimittiin Shigemi Tagami, ja hänen johdollaan suomalainen judo alkoi saavuttaa menestystä erityisesti Väinö Haukan ja Max Jensenin ansiosta. Suomen ensimmäinen musta vyö myönnettiin Haukalle 1961, ja ensimmäiset Suomen-mestaruuskilpailut pidettiin 1963.

Koska salillakävijät kiinnostuivat Fisonin touhuista, ryhtyi hän opettajaksi ja piti alkuvuodesta 1957 ensimmäiset judoharjoitukset Suomessa poliisien salilla. Innostus säilyi koko Fisonin ohjastaman kevään, vaikka harjoittelijoita oli alle kymmenen, taidot eivät juuri kehittyneet ja harjoitteluasuna pidetystä "pikkutakista" saattoi heitettäessä hiha jäädä heittäjän käteen. Syksyllä 1954 saatiin Fisonin pioneerityölle pätevä jatkaja, kun Japanin-lähetystösihteeriksi tuli Shigemi Tagami ( 4.dan). Tagami vakuutti tuolloiset harjoittelijat judotaidoistaan, sillä vaikka hän oli noin 160 senttimetriä pitkä, yksikään judo-oppilaista ei kyennyt heittämään häntä. Hallitsemiensa judotekniikoiden vuoksi Tagamia suorastaan palvottiin. Tagami vastasi käytännössä Suomen judo-opetuksesta koko sen neljän vuoden ajan, jonka hän vietti Suomessa.^[1]

Alkuaikoina judoharrastajat liittyivät jäseneksi Suomen judoliittoon, koska seuratoimintaa ei vielä ollut. Tämä alkoi muuttua vuonna 1962, kun ensin Turun judoseura ja sitten Mikkelin judoseura perustettiin. Seuraavana vuonna perustettiin Helsinkiin kaksi seuraa, Chikara ja Meido-kan, ja Turkuun toinenkin seura eli Turun akaateeminen judokerho. Vuonna 1972 Turun seurat yhdistyivät ja ottivat lajivalikoimaan mukaan karaten. Uuden seuran nimi oli Budokwai, ja se jatkaa toimintaansa yhä edelleen. Vuonna 1999 judo tosin erkani taas omaksi seurakseen, kun Turun judoseura perustettiin uudelleen Budokwain judojaoston yhdistyessä 1981 siitä erkaantuneeseen Judoseura Judokaihin.^[1]

Judo vakiinnuttaa itsensä kamppailulajina – 1960-luku

Väinö Haukka sai keväällä 1960 poliisilaitokselta stipendin judo-opiskeluun ulkomailla. Keväällä Haukka lähtikin Alankomaihin, Amsderdamiin Gé Koningin judo-kouluun.^[3] Vuonna 1961 Ichiro Aben ohjaamalla judo-leirillä Tanskassa Suomesta oli mukana kolme 1.dan eli (shodan) kokelasta, Väinö Haukka, Max Jensen (judo 2.dan) ja Jussi Ikonen (judo 5.dan). Ainoastaan Haukka läpäisi tasokokeen, koska osasi parhaiten judon Nage No Katan jota oli harjoitellut muilta Suomalaisilta "salaa" Gé Koningin johdolla. Tagami ei ollut katsonut suomalaisten tason edistyneen tarpeeksi judokatojen opiskeluun, joten Nage No Kataa ei ollut Suomessa vielä harjoiteltu. Jensen ja Ikonen suorittivat shodanin myöhemmin (Jensen syksyllä 1961 Pariisissa^[4] ja Ikonen huhtikuussa 1962 Alankomaissa^[5]) euroopan leireillä.

Suomen judoliitto

Pääartikkeli: Suomen judoliitto

Suomen judoliitto ry on vuonna 1958 perustettu rekisteröity yhdistys. Suomen judoliitossa oli 2005-2006 noin 13 000 aktiivia jäsentä kaikkiaan 123 judoseurassa. Suomen judoliitto ry on Suomen Olympiakomitean jäsen. Suomen judoliitto on Euroopan judoliiton ja kansainvälisen judoliiton jäsen.

Lähteet

Marwood Des: Judon taito. Karisto, Hämeenlinna, 1995. ISBN 951-23-3275-2
Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8
Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9
Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai, A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0
Max Jensen: Judo. Tammi, 1972, 8. uudistettu painos 1993. ISBN 951-31-0267-X
Laaksonen Tero: Kamppailijoita Dojolta Tatamilta. Tero Laaksonen, 1992. ISBN 952-90-3777-5

Viitteet

↑ ^a ^b ^c | Ylämaan judoseura Yudo ry:n kotisivut: Judoa Suomessa, viitattu 12.6.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Laaksonen 1992, s. 11
↑ Laaksonen 1992, s. 12
↑ Laaksonen 1992, s. 13
↑ Laaksonen 1992, s. 24

Kirjallisuutta

Kyllönen, Ari: Judon historia. Kuopio, 2003. ISBN 951-842-264-8
Kyllönen, Ari: Suomalaisen judon historiaa: Wolfgang Dhuy. Kuopion kaupunki, 2005. ISBN 951-842-309-1
Kyllönen, Ari: Judon heittotekniikat: Harai-goshi. Kuopio, 2010. ISBN 978-951-842-342-6