Joséphine-Charlotte (Belgia ja Luxembourg)

Suurherttuatar Joséphine-Charlotte vuonna 1976.

Joséphine-Carlotte (Joséphine-Charlotte Stéphanie Ingeborg Elisabeth Marie José Marguerite Astrid, 11. lokakuuta 1927 Brysselin kuninkaanlinna10. tammikuuta 2005 Fischbachin linna Luxemburgin suurherttuakunnassa) oli belgialainen prinsessa ja myöhemmin avioliitossa Luxemburgin suurherttuan kanssa.[1].

Elämäkerta

Nuoruus

Joséphine-Charlotte syntyi Belgian kruununperillisen Léopoldin, myöhemmin belgialaisten kuningas Léopold III:n ja Ruotsin prinsessa Astridin, tulevan belgialaisten kuningattaren vanhimpana lapsena. Hänellä oli kaksi veljeä, jotka olivat belgialaisten kuninkaita; Baudouin I (1930–1993) ja Albert II (s. 1934).

Vuonna 1935, Joséphine-Charlotte ja hänen veljensä menettivät äitinsä kuningatar Astridin auto-onnettomuudessa, joka tapahtui Küssnachtissä Sveitsissä.

Belgian valloittaneet saksalaiset kuljettivat kuningas Léopold III:n, prinsessa Lilianin (Léopoldin toinen vaimo) sekä perheen neljä lasta (Joséphine-Charlotte, Baoudouin, Albert ja Alexandre) ensiksi Saksaan ja myöhemmin Itävaltaan, josta vapauttivat toukokuussa 1945. Lasten eno prinssi Charles, joka oli Léopold III:n nuorempi veli ja myös Flanderin kreivi tuli vuonna 1944 sijaishallitsijaksi ja oli tehtävässä vuoteen 1950 saakka. Tätä aikaa kutsutaan termillä Question royale eli kuninkaallinen ongelma. Perhe sijoittui täksi ajaksi Sveitsiin, jossa prinsessa Joséphine-Charlotte jatkoi opintojaan.

Opinnot

Sveitsissä Joséphine-Charlotte seurasi muun muassa tunnetun pedagogin Jean Piagetn luentoja kehityspsykologiasta Geneven yliopistossa. Palattuaan takaisin Belgiaan, Joséphine-Charlotte hoiti kuninkaallisia velvollisuuksiaan. Samaan aikaan hän omistautui sosiaalisille kysymyksille ja kehitti taiteen tuntemustaan.

Perhe

Joséphine-Charlotte avioitui 9. huhtikuuta 1953 Luxemburgin prinssi Jeanin kanssa, hän oli tuolloin kruununperillinen. Heillä on viisi lasta, jotka kaikki ovat arvoltaan Kuninkaallisia korkeuksia:

Lähteet

  1. Jiri Louda et Michael MacLagan, Les Dynasties d'Europe, Bordas, 1995.

Aiheesta muualla