José Maceda (31. tammikuuta 1917 Manila – 5. toukokuuta 2004 Quezon City) oli filippiiniläinen säveltäjä ja musiikkitieteilijä. Hän opiskeli pianonsoittoa musiikkiakatemiassa Manilassa ja valmistui sieltä vuonna 1935. Hän jatkoi opintojaan Pariisissa Alfred Cortot'n johdolla vuosina 1937–41. Hän sai yksityistä pianonsoiton opetusta E. Robert Schmitziltä San Franciscossa 1940-luvun loppupuolella, ja lisäksi hän opiskeli musikologiaa Columbian yliopistossa ja New Yorkin kaupunginyliopiston Queens Collegessa 1950-luvun alussa. Hän suoritti myös antropologian opintoja Chicagon yliopistossa sekä etnomusikologian opintoja Indianan yliopistossa, Bloomingtonissa ja Kalifornian yliopistossa, Los Angelesissa, josta hän sai filosofian tohtorin arvonsa.^[1]

Maceda sai lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia uransa aikana. Hän sai stipendin Solomon R. Guggenheimin säätiöltä Yhdysvalloissa suoritettavia opintoja varten ja Rockefeller-säätiöltä Afrikassa ja Brasiliassa tehtävää tutkimusta varten. Lisäksi hän sai muun muassa Filippiinien kansallistaiteilijan arvonimen (1997), Ordre National du Mériten upseerin arvon (1997) ja Kunnialegioonan ritarin arvon (2001).^[1]

Musiikkitieteilijänä Maceda keskittyi pitkälti Filippiinien ja Kaakkois-Aasian etnomusikologiseen tutkimukseen. Hän kuitenkin teki kenttätutkimusta eri puolilla maailmaa. Hän julkaisi kirjan Gongs and Bamboos: A Panorama of Philippine Music Instruments (1998, University of the Philippines Press). Maceda toimi pianonsoiton ja etnomusikologian professorina Filippiinien yliopistossa, Dilimanissa vuoteen 1990 saakka.^[1]

Maceda käytti monissa teoksissaan filippiiniläisiä ja muita aasialaisia soittimia, mutta hän sävelsi myös kamari- ja orkesterimusiikkia perinteisille länsimaisen taidemusiikin instrumenteille.^[1]