Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (videojulkaisuissa pelkkä Uuno Turhapuro – Pisnismies) on vuonna 1998 valmistunut 18. Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuva tehtiin Uuno Turhapuron 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Elokuvan suunnittelu aloitettiin tammikuussa 1998. Tällöin Jari Sillanpää ehdotti Uunojen tuotantotiimille, Ere Kokkoselle, Spede Pasaselle ja Vesa-Matti Loirille, uuden Uuno Turhapuro -elokuvan tekemistä. Elokuvaehdotuksen keskeinen idea oli Uuno iskelmätähtenä sekä suomalaisten ruotsalaisia kohtaan tuntemat ennakkoluulot. Elokuvan alkuperäiseksi nimeksi oli tarkoitus tulla Uuno Turhapuro ja Ruotsin serkku. Ere Kokkonen suunnitteli elokuvalle käsikirjoituksen, joka ei miellyttänyt Sillanpäätä. Niinpä lopullisessa elokuvassa Sillanpää ei näyttele ja iskelmätaivaalla seikkailevan Uunon merkitys jäi taka-alalle. Lopullisessa elokuvassa Jari Sillanpään näyttelemä Ruotsiin muuttanut Uunon serkku on korvattu Uunon Peni-pikkuveljellä. Myöskin Sillanpäälle alkujaan kaavaillun katusoittajan roolin esitti lopullisessa elokuvassa Joel Hallikainen.[2] Tämä Uuno-elokuva oli viimeinen, jossa Spede Pasanen näytteli (lukuun ottamatta arkistomateriaaleja sisältävää Uuno Turhapuro – This Is My Life). Spede Pasasen kuoleman takia elokuvan piti jäädä viimeiseksi Uuno Turhapuro -elokuvaksi, mutta vuonna 2003 Kokkonen ryhtyi jälleen suunnittelemaan uutta Turhapuroa.
Elokuva menestyi kohtalaisesti, mutta Turhapuro-elokuvaksi huonosti. Se sai teattereissa vähän yli 70 000 katsojaa, mikä on virallisten Turhapuro-elokuvien katsojamääristä pienin ja vain murto-osa keskimääräisistä Turhapuro-elokuvien katsojaluvuista (yli 390 000). Tätä vähemmän katsojia on ollut ainoastaan epävirallisella Turhapuro-elokuvalla Uuno Turhapuron veli. Kriitikoiden mukaan suurimpana syynä elokuvan pieneen katsojamäärään oli paitsi Uunon sopeutumattomuus nykyaikaan, myös Tapio Hämäläisen esittämän klassisen appiukon puuttuminen.[4]
Elokuvan ensi-illan yhteydessä julkaistiin Tuomas Marjamäen toimittama, Uuno Turhapuro -hahmon 25-vuotista taivalta juhlistava kirja nimeltä Uuno Turhapuro juhlakirja – 25 vuodessa jääkaapin varjosta kansakunnan kaapin päälle.
Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Uunon maalla asuvalla pikkuveljellä Penillä (Santeri Kinnunen) on ongelmia. Hän on vuosi sitten luvannut kahden kotikylänsä tyttären, Roosan (Anu Palevaara) ja Katin (Laura Huhtamaa), äideille tehdä näiden tyttäristä tangokuningattaret. Tilanne ei näytä hyvältä, ja tyttöjen äidit jo perivät rahojaan. Peni uskoo Helsingissä asustelevan, rikkaissa naimisissa olevan veljensä pystyvän tarjoamaan auttavaa kättään.
Uunon uusi, entistä nuorempi appiukko on ottanut käyttöönsä entisen appiukon nimen, arvon, varallisuuden sekä paikan Tuura-Yhtymät -firman toimitusjohtajana. Appiukko saa pankin johtokunnan puheenjohtajana hoitaa luottotappiot, johon miehellä on mahdollisuus vain tekeytymällä köyhäksi. Appiukko siirtää koko varallisuutensa Uunon tilille, koska luulee ettei Uuno käy koskaan pankissa.
Uuno ja Elisabet päätyvät jälleen eroon, ja Uuno marssii tapaamaan appiukkoaan tämän firmaan periäkseen avioliitosta niin suuria korvauksia, ettei appiukko suostukaan. Uunon ja appiukon tapaamisen aikana Uunon takataskuun päätyy sopimus, jossa appiukko luovuttaa koko omaisuutensa Uunolle. Uuno ja Helsinkiin saapunut Peni kuitenkin päätyvät pankkiin ja saavat haltuunsa appiukkonsa koko kahdeksan miljardin omaisuuden. Mammonan kuljettamiseen veljekset ostavat lastenvaunut.
Turhapuron veljekset törsäävät rahoja kalliisiin Mercedes Benz -urheiluautoihin sekä laatuajan viettämiseen luksusluokan ravintoloissa ja hotelleissa. Perässään veljeksillä on appiukon heidän peräänsä usuttama etsivä Pia Terävä (Katariina Kaitue), jonka tarkoitus on saada Uunon takataskusta takaisin omaisuudenluovutussopimus.
