John Hubert Marshall (s. 19. maaliskuuta 1876 Chester, Englanti – k. 17. elokuuta 1958 Guildford, Englanti) oli brittiläinen arkeologi ja Intian arkeologisen laitoksen pääjohtaja vuodesta 1902 vuoteen 1928. Hän johti kaivauksia, jotka johtivat induskulttuurin kahden merkittävän kaupungin, Harappan ja Mohenjo-Daron, löytämiseen.

Marshall sai koulutuksensa Cambridgen yliopistossa. Vuonna 1902 Brittiläisen Intian hallinto nimetti hänet Arkeologian pääjohtajaksi. Hän modernisoi koko Intian lähestymistapaan arkeologiaan aloittamalla ohjelman, joka luetteloi ja pyrki säilyttämään muinaiset monumentit ja esineet.

Marshallin ansiosta intialaiset saivat osallistua ensimmäisen kerran oman maansa kaivauksiin. Vuonna 1913 Marshall aloitti kaksikymmentä vuotta kestäneet kaivaustyöt Taxilassa. Hän asetti myös perustuskiven Taxilan museolle vuonna 1918. Museossa on useita esineitä ja siellä on myös yksi harvoista Marshallin muotokuvista. Tämän jälkeen hän siirtyi työskentelemään muihin kohteisiin, kuten buddhalaisuuden keskuksiin Sanchiin ja Sarnathiin. Hänen työnsä on paljastanut Intian sivilisaatioiden todellisen iän.

Marshall aateloitiin vuonna 1914.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:John Marshall (archaeologist)