PROFILPELAJAR.COM

John Hanning Speke (4. toukokuuta 1827 – 15. syyskuuta 1864^[1]) oli Britannian Intian armeijan upseeri, joka teki kolme tutkimusmatkaa Afrikkaan.^[2] Niilin alkulähteiden etsimistä käsittelevässä kirjassaan Discovery of the Source of the Nile hän myös esittää tutsien ja hutujen alkuperästä niin sanotun haamilaisen teorian.

Speke liittyi Britannian Intian armeijaan vuonna 1844. Hän palveli ensimmäisessä sikhisodassa Sir Colin Campbellin alaisuudessa. Hän teki matkoja Himalajan vuoristoon ja Tiibetiin.^[1] Speke teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Richard Francis Burtonin kanssa Somaliaan. Matka oli vaarallinen, retkikuntaa vastaan hyökättiin ja molemmat haavoittuivat vakavasti. Speke vangittiin ja häntä kidutettiin useita kertoja keihäällä ennen kuin hän onnistui vapauttamaan itsensä ja pakenemaan. Burton pakeni molemmat posket nuolten lävistäminä. Speke palasi Englantiin ja palveli brittijoukoissa Krimin sodassa.

Vuonna 1856 Speke ja Burton tekivät matkan Itä-Afrikkaan tavoitteenaan löytää Suuret järvet ja Niilin lähteet. Matka oli äärimmäisen rasittava ja molemmat miehet kärsivät erilaisista trooppisista sairauksista. Speke kärsi vakavammin, kun kovakuoriainen pisti hänen korvaansa ja hän joutui sen poistamaan veitsellä. Hän myös sokeutui myöhemmin hetkellisesti. He löysivät ensimmäisinä eurooppalaisina Tanganjikajärven. He kuulivat toisesta järvestä alueella, mutta Burton oli myös liian sairas jatkamaan matkaa. Speke meni siten yksin ja löysi järven, jonka hän nimesi Victorianjärveksi. Tämä oli se järvi, jota voitiin pitää Niilijoen lähteenä. Kuitenkin suurin osa retkikunnan teknisistä välineistä oli kadonnut tässä vaiheessa matkaa ja siten tärkeisiin kysymyksiin järven korkeudesta ja laajuudesta ei saatu vastauksia.^[3]

Burtonin ja Speken matkareitti (1857–1858) sekä Speken ja Grantin reitti (1863).

Speke palasi Englantiin ennen Burtonia ja piti Kuninkaalliselle Maantieteen Seuralle heidän matkastaan kuuluisan puheen, jossa hän ilmoitti löytäneensä Niilin alkulähteet.

Burton oli suuttunut Speken toimista, koska he olivat sopineet puhuvansa tiedeseuralle yhdessä. Tämä johti siihen, että Speke lähti seuraavalle löytöretkelle ilman Burtonia. James August Grantin kanssa Speke lähti Sansibarista lokakuussa 1860. Kun he saapuivat Ugandaan Grant matkusti pohjoiseen ja Speke jatkoi matkaansa kohti länttä. Speke saapui Victorianjärvelle 28. heinäkuuta 1862 ja matkusti sitten järven länsipuolelle, jossa ei ollut paljonkaan näkemistä, mutta järven pohjoispuolella Speke löysi Niiliä seuraamalla Ripponin putoukset. Speke matkusti sitten alas Niiliä ja liittyi Grantin seuraan. Seuraavaksi hän matkusti Gondoharaan eteläisessä Sudanissa, missä hän tapasi Samuel Bakerin ja hänen vaimonsa ja jatkoi Khartumiin, josta hän lähetti Lontooseen juhlallisen sanoman: "Niili on selvitetty".

Speken matkan merkitystä ei tunnustettu. Burton ilmoitti, että koska Speke ei ollut seurannut Niiliä siitä paikasta, josta se virtaa Victorianjärvestä Gondoharaan, hän ei voinut olla varma olivatko he samalla joella. Keskustelu oli suunniteltu pidettäväksi näiden kahden välillä Kuninkaallisessa Maantieteen Seurassa 16. syyskuuta 1864, mutta Speke kuoli metsästysretkellä edellisenä päivänä hänen aseensa lauettua itsestään. Tämä herätti kysymyksiä siitä, oliko laukaus onnettomuus vai itsemurha.^[1] Speke on haudattu Dowlish Wakesiin, Somersetiin.

Elokuvassa Mountains of the Moon (1990) Iain Glen näyttelee Spekeä. Elokuva perustuu William Harrisonin romaaniin Burton ja Speke.

Mount Speke Ruwenzorivuoristossa on nimetty hänen kunniakseen, koska hän kuului alueen varhaisimpiin eurooppalaisiin löytöretkeilijöihin.

Kirjallisuutta

Burton ja Speke (William Harrison)
A walk Across Africa J.A.Grant (Lontoo 1864)

Lähteet

↑ ^a ^b ^c John Hanning Speke (1827 - 1864) (Archived) 2014. Historic Figures: BBC. Viitattu 20.6.2016. (englanniksi)
↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1104. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
↑ Alasdair Macleod: ”Burton ja Speke”, Suuret tutkimusmatkat, s. 204–207. (Suomeksi toimittanut WSOY) Suomentanut Timo Hautala. Dorling Kingsley, 2011. ISBN 978-951-0-37674-4