Johann Weyer (myös kirjoitusasussa Jan Wier, Johannes Wier) (1515 Grave, Brabantin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 1588 Tecklenburg, Ala-Reinin-Westfalenin piiri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta) oli alankomaalais-saksalainen lääkäri, okkultisti ja demonologi. Hän oli ensimmäisiä noitavainojen vastustajia.[1] Weyerin mukaan noidat olivat mieleltään sairaita vaarattomia vanhoja naisia, eikä heitä tullut kiduttaa tai rangaista.[1]
Weyer oli varhainen mielenterveydestä kiinnostunut lääkäri, ja vaikutti teoksillaan psykiatrian tieteenalan syntyyn.[2]
Elämä
Weyer syntyi kauppiaan poikana Brabantin herttuakunnassa nykypäivän Alankomaissa.[1] Hän aloitti teini-ikäisenä opinnot okkultisti Heinrich Cornelius Agrippan ohjauksessa ja sitten opiskeli lääketiedettä Pariisin ja Orléansin yliopistoissa.[1] Vuonna 1550 hänet nimitettiin Jülich-Kleven herttuan Vilhelmin henkilääkäriksi.[1] Hän kuoli Tecklenburgissa nykypäivän Saksassa 73-vuotiaana vuonna 1588.[1] Hänet haudattiin paikallisen kirkon pihalle, mutta hänen hautapaikkansa sijainti ei enää ole tiedossa.[2]
Teoria noidista
Weyerin mukaan suurin osa noitatunnustuksista oli ikääntyneiden ja mielenterveydeltään epävakaiden naisten melankolisia harhaluuloja.[1] Hänen päätelmänsä julkaistiin vuonna 1563 teoksessa De praestigiis daemonum ('Demonien petoksista') ja uudelleen vuonna 1577 tiivistettynä versiona De lamiis ('Noidista').[1] Hän käytti lääketieteellisiä, oikeudellisia ja teologisia perusteluja osoittaakseen, että paholainen sai ikääntyneet, mielisairaat ja kuvitelmiin taipuvaiset uskomaan tehneensä paholaisen kanssa sopimuksen ja saaneensa tältä ihmeellisiä voimia.[1]
Weyerin mukaan noidat olivat onnettomia ja vaarattomia paholaisen valheiden uhreja, eikä heitä pitäisi kiduttaa eikä rangaista.[1] Hänen mukaansa kiduttamalla saatiin vääriä tunnustuksia.[1] Weyer ei kiistänyt demonien kanssa tehtyjen sopimusten todellisuutta vaan väitti, että ne olivat pätemättömiä noitien osalta, aivan kuten lapsen ja aikuisen väliset sopimuksetkin.[1] Toisaalta Weyerin mukaan magian harjoittajien (magi infames) ja paholaisen väliset sopimukset olivat päteviä, koska nämä pyrkivät tietoisesti saamaan paholaiselta menestystä.[1]
Weyer julkaisi teoksen De praestigiis daemonum liiteosana okkultistisen teoksen Pseudomonarchia Daemonum ('Demonien näennäismonarkia') tai Liber officiorum spirituum ('Kirja henkien viroista').[3] Se sisältää luettelon demoniruhtinaista ja -kuninkaista sekä selvityksen niiden loitsimiseen parhaiten soveltuvista kellonajoista ja rituaaleista.[3]
Vastaanotto
Weyer ei uskonut katolisen kirkon riitteihin paholaisen torjumiseksi vaan suositteli helpotuksen hakemista rukouksesta ja kristillisen vakaumuksen vahvistamisesta.[1] Tämä viittaisi Weyerin kannattaneen protestantismia ja uskonpuhdistusta.[1] Katolinen kirkko asetti Weyerin teoksen viipymättä kiellettyjen kirjojen luetteloon.[2]
Sigmund Freudin mukaan Weyerin kirja kuului kymmenen kaikkien aikojen tärkeimmän julkaistun kirjan joukkoon.[2]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
