Jerzy Jan Maksymiuk (s. 9. huhtikuuta 1936 Hrodna) on puolalainen kapellimestari, säveltäjä ja pianisti.^[1]

Maksymiuk opiskeli Varsovan musiikin valtionkorkeakoulussa. Diplominsa hän sai sävellyksessä vuonna 1962 (opettajana Piotr Perkowski), pianonsoitossa 1964 (opettajana Jerzy Lefeld) ja orkesterinjohdossa 1969 (opettajana Bogusław Madey). Maksymiuk saavutti pianistina useita kilpailumenestyksiä, kuten ensipalkinnon vuoden 1961 Ignacy Paderewski -pianokilpailussa Bydgoszczissa.^[1]

Vuosina 1970–1972 Maksymiuk työskenteli kapellimestarina Varsovan suurteatterissa. Siellä hän johti Zbigniew Bargielskin ja Bernadetta Matuszczakin teosten kantaesityksiä sekä Witold Lutosławskin, Zbigniew Turskin ja Krzysztof Pendereckin musiikkiin tehtyjä baletteja. Hän johti siellä myös oman Metafraza-teoksensa kantaesityksen vuonna 1971. Vuonna 1973 Maksymiuk aloitti yhteistyön Puolan kansallisen radiosinfoniaorkesterin kanssa. Hän johti sitä esimerkiksi kiertueella Itävallassa sekä vuosina 1974 ja 1976 Yhdysvalloissa. Vuosina 1975–1977 hän toimi kansallisen radiosinfoniaorkesterin pääkapellimestarina ja taiteellisena johtajana.^[1]

Vuonna 1972 Maksymiuk perusti Puolan kamariorkesterin, joka hänen johdollaan korosti teosten sävellysaikaan vakiintuneiden tapojen mukaisia tulkintoja. Tässä mallina Maksymiukille toimi Neville Marrinerin johtama Academy of St. Martin in the Fields. Erääksi kamariorkesterin erikoistumisalueeksi muodostui Antonio Vivaldin tuotanto. Ohjelmistoon kuului myös esimerkiksi Wolfgang Amadeus Mozartin ja Gioacchino Rossinin teoksia sekä puolalaisten säveltäjien, kuten Adam Jarzębski, Feliks Janiewiczin, Tadeusz Bairdin ja Henryk Góreckin musiikkia.^[1]

Ensimmäisen kiertueensa Puolan kamariorkesterin kanssa Maksymiuk aloitti vuonna 1977. Konsertteja pidettiin esimerkiksi Englannissa. Kamariorkesteri pääsi esiintymään lukuisten brittiorkesterien rinnalla ja sai levytyssopimuksen EMI:ltä. Vuonna 1979 Maksymiuk esiintyi kamariorkesterin kanssa Carnegie Hallissa. Vuonna 1981 Maksymiuk ja kamariorkesteri kiersivät Japanissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Vuonna 1984 Puolan kamariorkesteri kasvoi ja otti käyttöön nimen Sinfonia Varsovia. Sen johtoon nousi Jehudi Menuhin. Maksymiuk jatkoi sen kanssa esiintymistä silloin tällöin. Vuonna 1983 hän oli saanut uuden toimenkuvan BBC:n skotlantilaisen sinfoniaorkesterin johdossa. Kyseistä orkesteria hän johti vuoteen 1993. BBC:n skotlantilaisen sinfoniaorkesterin kanssa Maksymiuk esiintyi myös monissa Puolan kohteissa. Kahdesti Maksymiuk esiintyi orkesterin kanssa Varsovan syksy -festivaalilla. Vuonna 1985 ohjelmistossa oli teoksia Iannis Xenakikselta, Igor Stravinskylta ja Zbigniew Penherskilta. Vuonna 1987 Maksymiukin johtama orkesteri tulkitsi Augustyn Blochin, Witold Lutosławskiin ja Arvo Pärtin teoksia.^[1]

Vuonna 1990 Maksymiuk esiintyi ensimmäisen kerran Promsissa. Hän aloitti työskentelyn English National Operassa. Maksymiuk toimi monien orkesterien kuten Orchestre National de Francen, Sydneyn sinfoniaorkesterin ja Indianapolisin sinfoniaorkesterin vierailevana kapellimestarina.^[1]

Säveltäjänä Maksymiuk on tehnyt paljon elokuvamusiikkia, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös orkesteri-, kamari- ja vokaalimusiikkia sekä balettia ja pianokappaleita. Tomasz Drozdowicz teki Maksymiukista itsestään dokumentin Maksymiuk. Koncert na dwoje (2018), joka palkittiin Varsovan elokuvajuhlilla.^[1]

Maksymiuk on edistänyt huomattavasti nykymusiikin asiaa. Hän oli perustamassa Puolan nykymusiikkiseuraa ja toimi vuosien ajan Varsovan syksy -festivaalin ohjelmistokomission jäsenenä. Hänen aloitteestaan myös tilattiin Puolan kamariorkesterille monia uusia teoksia; Maksymiuk kantaesitti arviolta kaksisataa nykyteosta eri maissa.^[1]

Maksymiuk sai kunniatohtorin arvon Strathclyden yliopistosta (Glasgow, 1990) ja BBC:n skotlantilaisen sinfoniaorkesterin kapellimestarilaureaatin arvonimen (1993).^[1]

Elgar Society myönsi Maksymiukille kultamitalin Edward Elgarin musiikin tunnettavuuden lisäämisestä. Puolan säveltaiteilijoiden liitto SPAM myönsi hänelle kaksi musiikkikriitikkojen Orpheus-palkintoa. Maksymiuk sai Gramophone-palkinnot kahteen otteeseen: James MacMillanin The Confession of Isobel Gowdie -teoksen levytyksestä (1992) sekä Nikolai Medtnerin pianokonserttojen 2 ja 3 levytyksistä. Fryderyk-palkintoja Maksymiuk on saanut Puolassa monia, näiden joukossa kultainen Fryderyk vuodelta 2011. Vuonna 1998 Maksymiuk sai Polonia Restituta -ritarikunnan komentajanristin. Hän on Białystokin kunniakaupunkilainen ja Białystokin yliopiston kunniatohtori (2017).^[1]