Kun Saharoville myönnettiin 1975 Nobelin rauhanpalkinto, mutta neuvostojohto asetti hänet matkustuskieltoon, Bonner otti palkinnon vastaan Oslossa Saharovin puolesta.[3] Bonner oli pidätettynä 1984 syytettynä miehensä auttamisesta yhteydenpidossa länteen.[2]
Pettymys Venäjän tilanteeseen sai Bonnerin muuttamaan Yhdysvaltoihin, jossa hän kuoli sydänleikkauksen jälkeen[3] 88-vuotiaana Bostonissa kesäkuussa 2011. Hänet tuhkattiin ja uurna haudattiin Moskovaan Vostrjakovon hautausmaalle Saharovin viereen.[4]
Miehensä ohella Bonner kirjoitti muitelmiaan. Häneltä on suomennettu kaksi omaelämäkerrallista teosta: Yhdessä yksin (1991) sekä Äitejä ja tyttäriä (1993). [5]
Muistelmissaan hän kertoo ajasta 1930-1980-lukujen Neuvostoliitossa: mm. puolue-eliitin elämästä, vanhempiensa pidätyksistä ja leirituomioista Hänen elämästään kerrotaan myös Andrei Saharovin muistelmissa.
