Jeanne Landry (3. toukokuuta 1922 Ottawa, Ontario – 2. elokuuta 2011 Quebec, Quebec) oli kanadalainen pianisti, säveltäjä ja musiikkipedagogi.^[1]

Landry aloitti pianonsoiton opiskelun 9-vuotiaana Harmaiden nunnien luostarissa Ottawassa. Vuosina 1934–1942 hän sai opetusta Irene Milleriltä, jota oli opettanut Josef Hofmann. Muutettuaan vuonna 1942 Montrealiin Landry opiskeli vuoteen 1944 saakka Arthur Letondalin johdolla. École supérieure de musique d'Outremontissa häntä opettivat Jean Dansereau (pianonsoitto) ja Claude Champagne (teoreettiset aineet). Vuonna 1945 Landry voitti Prix Archambault'n ja vuonna 1946 Prix d'Europen. Näin hän pääsi Pariisiin opiskelemaan pianonsoittoa Yves Natin sekä harmoniaa ja kontrapunktia Nadia Boulangerin ja Noël Gallonin johdolla.^[1]

Vuonna 1948 Landry palasi Kanadaan, jossa hän alkoi pitää resitaaleja ja tehdä radioesiintymisiä. Hän oli tenori Jean-Paul Jeannotten pitkäaikainen säestäjä. Kaksikko kiersi yhdessä Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Itävallassa ja Neuvostoliitossa. Lisäksi yhteisiä esiintymisiä tehtiin radiossa ja televisiossa. Landry esiintyi duopianistina Jean-Marie Beaudet'n, Josephte Dufresnen ja Serge Garantin kanssa. Dufresnen kanssa hän kantaesitti ja levytti Roger Mattonin konserton kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille vuonna 1955. Landry esiintyi myös monien muiden laulajien ja soittajien, kuten Rafael Masellan, Fernande Chiocchion, Joseph Rouleaun, Jacques Simardin, Alain Marionin ja Robert Weiszin kanssa.^[1]

Landry opetti harmoniaa ja kontrapunktia Université Lavalissa vuosina 1951–1983. Hän johti siellä myös säestysluokkaa. Vuonna 1956 Landry perusti Serge Garantin, Otto Joachimin ja François Morelin kanssa järjestön Musique de notre temps. Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Landry omistautui kokonaan sävellykselle. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa lukuisia pianokappaleita, kaksi laulusarjaa sekä sonaatti alttoviululle ja pianolle. Hänen urkukappaleestaan Orah on tehnyt levytyksen Jean-Guy Proulx.^[1]