Jean-Étienne Liotard aloitti opintonsa Genevessä miniatyyrimaalari Daniel Gardellen (1673–1753) opissa, jonka jälkeen hän jatkoi vuodesta 1723 PariisissaJean-Louis Petitot’n (1692–1730) alaisuudessa kopioiden emaleita ja miniatyyrejä. Vuodesta 1752 alkaen hän opiskeli Pariisissa François Lemoynen ja Jean-Baptiste Massén (1687–1767) alaisuudessa, joista jälkimmäinen suositteli häntä markiisi de Puysieux’lle, joka otti hänet mukaansa Napoliin. Vuonna 1735 hän maalasi Roomassa paavi Klemens XII:n ja useiden kardinaalien muotokuvat. Kolme vuotta myöhemmin hän seurasi lordi Duncannonia Konstantinopoliin ja sen jälkeen Wieniin, jossa hän teki keisari Frans I:n ja Maria Teresian muotokuvat, joita pidetään hänen mestaritöinään. Hän sai lisänimen ”turkkilainen maalari”, koska pukeutui turkkilaiseen asuun. Vuonna 1741 Liotard matkusti Englantiin, jossa maalasi Walesin prinsessan muotokuvan. Vuonna 1756 hän siirtyi Hollantiin, jossa nai Marie Fargues’in seuraavana vuonna. Hän oli jälleen Englannissa vuonna 1772, hänen nimensä esiintyy Royal Academyn näytteilleasettajien luettelossa kahtena seuraavana vuonna ennen hänen paluutaan kotikaupunkiinsa vuonna 1776.
Liotard oli erittäin monitaitoinen taiteilija ja vaikka hänen maineensa johtuu etupäässä hänen pastelliensa sulokkuudesta ja herkkyydestä, joista Dresdenissä sijaitsevat Lukijatar, Suklaatyttö ja Lyonitar ovat hyviä esimerkkejä, myös hänen emalinsa, kuparietsauksensa ja lasimaalauksensa ovat kriittisen huomion arvoisia. Hän oli vanhojen mestarien teosten kerääjä ja hän julkaisi myös teoksen Traité des principes et des règles de la peinture (1781).
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: fr:Jean-Étienne Liotard
.jpg)
.jpg)
.jpg)
