Jarmo Meriläinen

Jarmo J. Meriläinen on suomalainen ympäristötieteilijä ja professori. Hän toimi bio- ja ympäristötieteiden professorina Jyväskylän yliopistossa vuosina 2000–2016.

Akateeminen ura

Jarmo Meriläinen opiskeli biologiaa Jyväskylän yliopistossa. Hän aloitti opintonsa 1970-luvun puolivälissä. Hänen opettajiaan olivat mm. professorit Pauli Bagge ja Mikko Raatikainen.[1]

Akateemisen uransa Meriläinen aloitti vuonna 1984 Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksessa.[1] Hän työskenteli siellä erilaisissa tutkimustehtävissä. Meriläinen väitteli Jyväskylän yliopistossa tohtoriksi vuonna 1989.[2] Hänen väitöskirjansa (Impact of an acid, polyhumic river on estuarine zoobenthos and vegetation in the Baltic Sea, Finland) aiheena oli happaman, humusperäisen jokiveden vaikutukset Itämeren jokisuistojen kasvillisuuteen ja pohjaeläimistöön.[2] Hän kartoitti tutkimuksessaan tilannetta Suomen rannikolla.

Valmistumisen jälkeen Meriläinen toimi erilaisissa tutkimustehtävissä. Hänet nimitettiin vuonna 1995 Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksen johtajaksi.[3] Hänen johdollaan tutkimuskeskus teki erilaisia tutkimushankkeita tilaus- ja palvelututkimuksena eri instituutioille. Meriläisen toimikaudella tutkimuskeskuksen toiminta monipuolistui ja tutkimus oli aiempaa tieteellisempää.[3]

Meriläinen nimitettiin 1.4.2000 alkaen bio- ja ympäristötieteiden tutkimusprofessoriksi Jyväskylän yliopistoon ja sen ympäristöntutkimuskeskukseen.[3] Hänen vastuullaan oli ympäristöntutkimuskeskuksen tutkimustoiminnan johtaminen ja keskuksen toiminnan kehittäminen.[3] Vuonna 2011 virka muuttui tutkimusprofessuuriksi Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.[1] Professori Meriläinen toimi tuona aikana myös laitoksen varajohtajana.[1] Hän jäi virastaan eläkkeelle heinäkuun lopussa 2016.[4]

Tutkimusura

Professori Meriläinen on tutkinut suomalaisten järvien tilaa. Hän pyrki tutkimuksellaan löytämään keinoja vaikeiden järviluontoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.[4] Meriläisen keskeisiä tutkimuskohteita olivat suomalaiset suurjärvet. Hän tutki mm. Päijännettä, Saimaata ja Lappajärveä.[4]

Eräs Meriläisen viimeisimpiä tutkimushankkeita (2014) oli projekti, jossa tarkasteltiin erään suuren järven tilaa koskevaa aineistoa 50 vuoden ajalta.[5] Tutkimuksessa kartoitettiin järven ekosysteemiä ja sen toimintaa.[5] Tavoitteena oli hallita jätevesien päätymistä järveen ja vähentää sen saastumista.[5]

Kirjailija

Professori Meriläinen on uransa aikana julkaissut useita teoksia ympäristötieteen alalta. Hän on ollut myös mukana suurelle yleisölle tarkoitettujen Suomen luontoa ja ympäristöä käsittelevien teosten toteuttamisessa kirjoittamalla niihin osioita.

Teoksia

  • Kyrönjoen suiston suurkasvillisuus vuonna 1982. Vaasa: Vaasan vesipiirin vesitoimisto, 1983. ISSN 0358-7169.
  • Impact of an acid, polyhumic river on estuarine zoobenthos and vegetation in the Baltic Sea, Finland. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1989. ISBN 951-680-104-8 (Meriläisen väitöskirja).
  • Suomen vesistöt. Opetusmoniste. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 1994. ISSN 1238-4232.
  • Honkanen, Veijo; Laitinen, Kalle & Meriläinen, Jarmo J.: Saarijärven mahtava Pyhäjärvi. Saarijärven kaupunki, ympäristönsuojelutoimi, 2004. ISBN 951-96218-3-0
  • Kustula, Virve; Witick, Allan & Meriläinen, Jarmo J.: Rintalan alueen happamien valumavesien käsittely: loppuraportti. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2005. ISBN 951-39-2341-X

Lähteet

  • Meriläinen, Jarmo: Luontoa, bluesia ja hiljaisia haamuja Seilissä (2015), s. 180–182. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Meriläinen 2015, s. 180
  2. ↑ a b Jarmo J. Meriläisen väitöskirja (Arkistoitu – Internet Archive) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 20.2.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Jarmo Meriläinen tutkimusprofessoriksi (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2000. Viitattu 20.2.2017.
  4. ↑ a b c Annual Report 2016. s. 16. Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, 2017.
  5. ↑ a b c Tolonen, K. T., Hämäläinen, H., Lensu, A., Meriläinen, J. J., Palomäki, A. and Karjalainen, J. (2014), The relevance of ecological status to ecosystem functions and services in a large boreal lake. J Appl Ecol, 51: 560–571. doi:10.1111/1365-2664.12245

Aiheesta muualla