Japaninköynnösruusu (Rosa multiflora)[1] on Itä-Aasiassa Japanissa, Korean niemimaalla ja Kiinan itäosissa luonnonvaraisena kasvava ruusulaji[2], jota on Euroopassa 1860-luvulta ja Yhdysvalloissa 1880-luvulta lähtien käytetty hyöty- ja koristekasvina.[3][4] Japaninköynnösruusu on saanut tieteellisen nimensä multiflora runsaasti pienikokoisia kukkia sisältävistä kukinnoistaan.[4] Tieteellisenä nimenä, Rosa multiflora-nimen synonyyminä, käytetään myös nimeä Rosa polyantha.[5] Japaninköynnösruusun yleisimmät englanninkieliset nimet ovat Japanese rose ja Many-flowered rose.[6] Ruusun ruotsinkielinen nimi on japansk klätterros.[1]
Ulkonäkö ja koko
Japaninköynnösruusu kasvaa luonnonvaraisena 1–2 metriä korkeaksi pensaaksi tai jopa 5 metriä pitkiksi kiipeileviksi köynnöksiksi, jos lähellä on puita tai pensaita, joihin se voi tarttua.[7][8] Versot ovat aluksi vihreitä ja pehmeitä, mutta muuttuvat vanhetessaan ruskeiksi ja puumaisiksi. Versoissa on kaarevia piikkejä.[7] Lehdet ovat 5–9-lehdykkäisiä, väriltään tummanvihreät, pituudeltaan 1,5–3,5 cm, soikeanpyöreät, kärjestä terävät, sahalaitaiset.[9][7] Japaninköynnösruusu kukkii Itä-Aasiassa toukokuussa. Kukinta kestää kolmesta neljään viikkoa. Kukat ovat halkaisijaltaan 2,5–3,5 cm ja niissä on viisi terälehteä. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja ne ovat suurissa jopa 30 kukan ryppäissä. Vasta-auenneen kukan heteet ovat keltaiset. Kukissa on ruusumainen tuoksu.[7][10][2] Kukinnan jälkeen muodostuvat kiulukat ovat melko pieniä, halkaisijaltaan 6–8 millimetrin kokoisia, muodoltaan pyöreitä, aluksi väriltään oranssinpunaisia, kypsyttyään punaisia.[7] Japaninköynnösruusu leviää tehokkaasti lintujen syödessä kiulukoita ja levittäessä niissä olevia siemeniä. Yksi ruusu voi tuottaa noin miljoona siementä vuodessa.[2] Ruusu leviää myös juurivesojen avulla.[10]
Levinneisyys
Japaninköynnösruusun alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Japanista ja Korean niemimaalta Kiinan itäosiin. Vieraslajina sitä esiintyy nykyisin Aasiassa muualla Kiinassa, Pakistanissa ja Iranissa sekä Oseaniassa Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Afrikassa sitä esiintyy Etelä-Afrikassa ja Euroopassa Isossa-Britanniassa sekä Puolassa.[9] Yhdysvalloissa se on vieraslajina levittäytynyt koko mantereelle lukuun ottamatta Kalliovuoria, Kaakkoisrannikon tasankoa sekä Kalifornian ja Nevadan autiomaita.[11]
Yhdysvalloissa japaninköynnösruusun käyttöä edistettiin 1930-luvulta lukien eroosion torjunnassa ja karjalaidunten ja pihojen "elävinä aitoina". Viime vuosikymmeninä sitä on myös istutettu moottoriteiden keskiliuskoille.[11] Koska japaninköynnösruusu leviää tehokkaasti ja muodostaa runsaita kasvustoja, jotka tuhoavat alkuperäiset kasvilajit[11], on japaninköynnösruusu viime vuosina kuitenkin julistettu useissa osavaltioissa haitalliseksi vieraslajiksi[2]. Haitalliseksi vieraslajiksi se on määritelty Iowassa, Ohiossa, New Jerseyssä, Pennsylvaniassa ja Länsi-Virginiassa.[2]
Japaninköynnösruusun kasvuympäristöjä ovat niityt, pellot, preeriat, metsät sekä kosteikot sekä jokien ja järvien rannat.[4][2]
Käyttö ruusujen jalostuksessa
Japaninköynnösruusun ja jonkin toisen ruusulajin risteyminä syntyneitä ruusulajikkeita ovat mm: Rosa 'Aglaia'[12], Rosa 'Amethyst'[13], Rosa 'Bleu Magenta'[14], Rosa 'Goldfinch'[15], Rosa 'Russeliana'[16] ja Rosa 'Veilchenblau'[17].[18]
Käyttö koristepensaana
Japaninköynnösruusua käytetään aidanteena ja rinteiden peittona sekä köynnösruusuna esimerkiksi metsässä tai puutarhamökin ympärillä.[10] Britanniassa sen kukinta alkaa kesäkuussa.[8] Suomessa heinäkuun alkupuolella.[19] Se viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, hyvin lannoitetussa, humuspitoisessa, tuoreessa, vettä läpäisevässä maaperässä.[10] Menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I–II.[19]
Kuvia japaninköynnösruususta
Lähteet
