Näitä pienempiä erillisiä maa-alueita pidetään saarina. Rajanveto perustuu lähinnä sovittuun määrittelyyn, sillä maapallon pienin manner, Australia (noin 7,7 milj. km2), on vain runsaat kolme kertaa niin suuri kuin suurin saari, Grönlanti (noin 2,2 milj. km2).
Mantereista kaksi suurinta ovat luonnostaankin keskeltä kapeita, ja nykyään molemmat on tästä kapeimmasta kohdasta keinotekoisesti katkaistu kanavilla, joista Suezin kanava valmistui vuonna 1879, Panaman kanava vuonna 1914. Niinpä myös Euraasia, Afrikka, Pohjois-Amerikka ja Etelä-Amerikka määritellään toisinaan mantereiksi. Näin määriteltynä mantereita ovat[4]:
Australian itäpuolella sijaitsevaa, suurimmaksi osaksi merenalaista Zealandiaa on myös ehdotettu mantereeksi, sillä se täyttää monet mantereen tunnusmerkit.[5]
Vaikka saaria ei puhtaan maantieteellisesti luetakaan osaksi mantereita, niin geologisesti mantereisiin liittyy myös mantereita ympäröivä mannerjalusta, jonka välityksellä monet mantereiden edustan saaret ovat samaa geologista kokonaisuutta läheisen mantereen kanssa. Kun merenpinnan korkeus vaihtelee, nämä mannerjalustan saaret voivat tällöin yhtyä mantereisiin tai erota niistä, kun merenpinnan korkeus muuttuu.
Maapallon pinta-alasta on mantereita noin 25 %.lähde?
Aiheeseen liittyviä muita käsitteitä
Maapallon maanosat vastaavat pitkälti mantereita, ja sanaa manner käytetäänkin suomen kielessä usein myös maanosan synonyyminä. Maanosista Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Afrikka muodostavat selkeät kokonaisuudet myös luonnonmaantieteellisesti. Eurooppa ja Aasia sen sijaan ovat luonteeltaan enemmänkin historiallisia nimityksiä, ja niitä vastaava luonnonmaantieteellinen kokonaisuus on Euraasia.
Myöskään mantereet ja mannerlaatat eivät vastaa toisiaan. Kun mannerlaatat liikkuvat, myös mantereet muuttavat muotoaan, yhtyvät ja erkanevat maapallon geologisen historian kuluessa. Niinpä muinaiset mantereet ovat poikenneet nykyisistä, ja myös tulevaisuudessa geologisen historian aikana mantereet tulevat muuttumaan.
