Jan Rak

Jan Rak (s. 1962 Praha)[1] on tšekkiläinen, fyysikko ja professori. Hän toimi Jyväskylän yliopistossa fysiikan professorina vuosina 2014–2019.

Akateeminen ura

Jan Rak opiskeli fysiikkaa Kaarlen yliopistossa, Prahassa. Uransa alussa hän vietti kolme vuotta tutkijana Dubnassa Venäjällä.[1] Rak väitteli filosofian tohtoriksi ydinfysiikasta tammikuussa 1995.[2] Valmistuttuaan hän työskenteli 1995–2000 postdoc-tutkijana Max Planck -instituutissa Heidelbergissä.[3] Sen ohella hän oli tutkijana raskasionitutkimukseen erikoistuneessa tutkimusinstituutti GSI Darmstadtissa.[3] Heidelbergissa hän työskenteli CERES/NA45 -kokeessa CERNin superprotonisynkrotronilla (SPS, engl. Super Proton Synchrotron).[2] Hänen vastuullaan oli erityisen teleskoopin (engl. vertex telescope) kehittäminen. Laitteisto koostuu kahdesta säteilyilmaisimesta (SDD-ilmaisin, Silicon Drift Detector).[2]

Rak siirtyi vuonna 2001 tutkijaksi Yhdysvaltoihin. Aluksi hän työskenteli 2001–2004 Iowan yliopistossa ja sen jälkeen 2004–2005 Albuquerquessa.[3] Vuodesta 2005 hän on toiminut erilaisissa tutkimus- ja opetusviroissa Jyväskylän yliopistossa. Siirtyminen Jyväskylään oli hänelle luonteva askel, sillä hän halusi päästä lähemmäs synnyinmaataan Tšekkiä.[4] Jyväskylän yliopistossa Rak on toiminut muun muassa yliassistenttina ja yliopistotutkijana.[3] Hiukkasfysiikan dosenttina Jyväskylän yliopistossa hän on ollut vuodesta 2006 lähtien.[3] Jan Rakin ympärille Jyväskylään on vuosien mittaan muodostunut kansainvälinen tutkimusryhmä. Sen keskeisiä tutkijoita ovat olleet muun muassa Sami Räsänen sekä korealainen Dong Jo Kim.[4]

Vuonna 2010 Rak työskenteli erikoistutkijana ALICE-projektissa.[5] Edellisenä vuonna 2009 Rak oli toiminut ajokoordinaattorina ensimmäisissä ALICE-laitteistolla tehdyissä protonitörmäyskokeissa.[4] Hän osallistui myös esimerkiksi niin kutsutun trigger-ilmaisimen T0 rakentamiseen.[5] Laite koottiin Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella. ALICE-projekti on pitkään ollut osa fysiikan laitoksella tehtävää soveltavaa hiukkasfysiikan tutkimusta. Soveltavan tutkimuksen ohella laitoksella toimi vuonna 2010 professori Kari J. Eskolan johtama tutkimusryhmä, joka selvitti raskasionitörmäyksien teoriaa.[5]

Vuodesta 2006 Rak johti CERNissä suomalaista tutkimusryhmää, joka teki kokeita Large Hadron Collider -kiihdyttimellä (LHC) ja sen yhteydessä sijaitsevalla ALICE-tutkimuslaitteistolla.[6] Tutkimusryhmä toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen ja Helsingin Fysiikan tutkimuslaitoksen (HIP) yhteisprojektina.

Professoriksi

Jan Rak nimitettiin fysiikan professoriksi Jyväskylän yliopistoon vuonna 2013 ja hän aloitti virassaan alkuvuodesta 2014.[3] Professuuri liittyi olennaisesti fysiikan laitoksella tehtävään kokeellisen hiukkasfysiikan tutkimukseen sekä aiheen opetukseen.[3] Professorintehtäviensä ohella Rak jatkoi tutkimuksiaan raskasionitörmäyksien parissa. Vuoden 2015 aikana hän ryhmineen tutki protoni-protoni -törmäyksiä sekä lyijy-lyijy -törmäyksiä LHC-kiihdyttimellä ja ALICE-laitteiston avulla.[7]

Vuonna 2019 Jan Rak erosi työstään professorina Jyväskylässä.[8] Hän palasi sen jälkeen takaisin kotimaahansa Tšekkiin.

Tutkimusura

Professori Rakin pääasiallinen tutkimuskohde ovat olleet ultrarelativistiset raskasionitörmäykset. Niiden avulla tutkijoiden päämäärä on selvittää erilaisia kvanttiväridynamiikan eli kvanttikromodynamiikan (QCD) ominaisuuksia.[7]

Heidelbergissa 1990-luvun jälkipuoliskolla Rak osallistui CERES-tutkimusryhmän jäsenenä tutkimukseen, jossa tutkittiin kiraalisen symmetrian mahdollista palautumista raskasionitörmäyksissä, joissa syntyy kvarkki-gluoniplasmaa.[2] Fyysikkona Rak on ollut erityisesti kiinnostunut siitä, miten törmäyksissä syntyvä kvarkki-gluoni-aine ilmenee voimakkaasti poikittaiseen suuntaan etenevien hiukkasten muodossa.[6]

Professori Rakin tutkimusryhmä teki vuodesta 2015 lähtien ALICE-laitteistolla tarkkoja mittauksia, joiden avulla on tutkittu mahdollisia eroja erilaisten hiukkasten (esimerkiksi protoni) ja vastaavien antihiukkasten (esim. antiprotoni) välillä eli onko antihiukkasen massa mahdollisesti eri kuin vastaavalla hiukkasella.[9] Mittauksissa tutkittiin lisäksi, onko heliumytimen ja deuteriumin sekä näiden antihiukkasten välillä mahdollista massaeroa.[9] Tutkimuksessa käytettyyn laitteistoon on tehty parannuksia (mm. uusia ja aiempia tarkempia ilmaisimia). Rakin johtaman tutkimusryhmän keskeinen vastuualue on ollut koejärjestelyiden laadunvarmistuksen tarkastelu ja siihen liittyvien testien tekeminen.[7]

Vuoteen 2016 mennessä professori Rak oli tutkimusryhmiensä tutkijoiden kanssa julkaissut yli 400 referoitua vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia arvostetuissa fysiikan lehdissä ja julkaisuissa.[1]

Kirjailija

Jan Rak on Michael J. Tannenbaumin kanssa kirjoittanut hiukkasfysiikkaa käsittelevän teoksen High-pT Physics in the Heavy Ion Era (2013). Monografia kuuluu Cambridgen yliopiston hiukkasfysiikkaa, kosmologiaa ja ydinfysiikkaa esittelevään julkaisusarjaan.

  • Jan Rak & Michael J. Tannenbaum: High-pT Physics in the Heavy Ion Era. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 9780521190299

Lähteet

  1. ↑ a b c prof. Jan Rak (Arkistoitu – Internet Archive) Instytutu Wiedzy Waleologicznej, 2016. (puolaksi) Viitattu 16.8.2016.
  2. ↑ a b c d Vuosikatsaus 2014 (Arkistoitu – Internet Archive) s. 10 (PDF). Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, 2014. Viitattu 16.8.2016.
  3. ↑ a b c d e f g Ilari Maasilta ja Jan Rak fysiikan professoreiksi (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2014. Viitattu 16.8.2016.
  4. ↑ a b c Jukka Maalampi: Kvarkkigluoniplasmaa ja kaikuja maailmankaikkeudesta (2015), s. 65. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3.
  5. ↑ a b c Jyväskyläläistutkijat mukana CERN:in suurtörmäytyksessä (PDF). Tiedonjyvä 3/2010, s. 5.
  6. ↑ a b Juhlaluennot keräsivät ennätysyleisön (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2014. Viitattu 16.8.2016.
  7. ↑ a b c Annual Report 2015 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 32. (PDF). Jyväskylän yliopisto, fysiikan laitos 2015. (englanniksi) Viitattu 16.8.2016.
  8. ↑ JYFL Annual Report 2019, s. 4. Fysiikan laitos, JY. (Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki]) (englanniksi)
  9. ↑ a b Annual Report 2015, s. 33. JYFL.