Turnauksesta muistetaan erityisesti loistavan turnauksen pelannut Unkarin jalkapallomaajoukkue, joka nousi yhdeksi maailman johtavista jalkapallomaista seuraaviksi vuosiksi.[1][2]Unkari voitti turnauksessa olympiakultaa, se kaatoi Jugoslavian loppuottelussa 2–0. Ruotsi pelasi itsensä pronssille.[3]
Jugoslavia-Neuvostoliitto-ottelu Tampereen Ratinassa.
Turnaukseen ilmoittautui 27 joukkuetta, mutta Saar ja Meksiko jättäytyivät kisoista pois ennen karsintakierrosta, joka käytiin 15.–16. heinäkuuta, eli muutama päivä ennen olympialaisten virallisia avajaisia. Saaria ja Meksikoa vastaan arvotut Itävalta ja Norja pääsivät suoraan toiselle kierrokselle, johon pääsivät arvalla myös Alankomaiden Antillit, Ruotsi, Saksa, Turkki ja Suomi.[4]
Karsintakierroksella käytiin monia mielenkiintoisia kamppailuja. Unkari voitti Romanian 2–1 ja Neuvostoliitto samoin numeroin Bulgarian.[5] Jugoslavia sen sijaan voitti ilman jalkineita pelanneen Intian joukkueen peräti 10–1.[6] Karsintakierroksella koettiin myös suuryllätyksiä, kun Luxemburg pudotti jatkosta Ison-Britannian.[1][2]
Ensimmäisen varsinaisen pelikierroksen jännittävin kamppailu käytiin Jugoslavian ja Neuvostoliiton välillä Ratinan stadionilla Tampereella. Maat joutuivat käymään uusintaottelun, sillä ensimmäinen ottelu päättyi tasan 5–5, vaikka Jugoslavia oli johtanut jo 5–1. Neuvostoliitto venyi kuitenkin uusintaotteluun Vasili Trofimovin, Vsevolod Bobrovin kahdella ja Aleksandr Petrovin maalilla, joka tuli aivan viime hetkillä. Uusinta päättyi Jugoslavian 3–1-voittoon, ja ottelun seuraukset olivat kovat.[7] Neuvostoliiton pelaajat lähetettiin hävityn ottelun jälkeen suoraan junalla Leningradiin ja joukkueen valmentaja B. A. Arkadjev erotettiin. Anatoli Bašaškin ja Konstantin Križevski saivat kahden ottelun pelikiellon, sillä heidän ”vastuutonta käytöstään” pidettiin yhtenä tappion osasyynä.[7] Jugoslavian kisat menivät sen sijaan lopulta niin hyvin, että maan pääministeri Josip Broz Tito lahjoitti Tampereelle olympialaisten jälkeen käsin tehdyn maljan.[5]
Unkari oli lopulta turnauksessa melko ylivoimainen, se voitti viisi ottelua maalisuhteella 20–2. Vaikka joukkue oli tasaisen vahva, niin sen hyökkäys oli erityisen kova Sándor Kocsisin ja Ferenc Puskásin johdolla.[6] Finaalissa Unkari voitti jännittävän kamppailun jälkeen Jugoslavian maalein 2–0. Puoliajalla tilanne oli vielä maaliton, vaikka Puskás olikin päässyt vetämään rangaistuspotkun, jonka jugoslavialaismaalivahti Vladimir Beara oli kuitenkin torjunut.[5] Puskás korjasi virheensä toisella jaksolla 70. minuutilla, kun hän pääsi nousemaan vapaasti laidasta, harhautti Bearan ja teki maalin. Viimeisen maalin teki viime minuuteilla Zoltán Czibor.[8] Unkarin mestaruutta oli todistamassa Olympiastadionilla 58 553 katsojaa.[5]
Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. 951-20-6108-2
Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. 951-97773-8-5
