Olympiaturnaukseen osallistui 14 maata. Turnaukseen ilmoittautunut Sveitsi vetäytyi turnauksesta ennen otteluiden alkua.[2] Ensimmäisenä ei-eurooppalaisena maana jalkapallon olympiaturnauksessa esiintyi Egypti.[1] Turnaus pelattiin Bergvallin karsintajärjestelmän mukaan, jolloin ottelun hävinneet joukkueet pelasivat vielä turnauksen kakkossijasta.[2]
Loppuottelussa kohtasivat Belgia ja Tšekkoslovakia 35 000-päisen yleisön edessä.[3] Turnaus päättyi skandaaliin, kun Tšekkoslovakian joukkue marssi ulos kentältä kesken loppuottelun ja tuli diskatuksi. Peli karkasi täysin brittiläisen erotuomarin John Lewisin käsistä. Ottelua luonnehdittiin kovaksi, jossa pelattiin enemmän miestä kuin palloa. Belgialaishyökkääjä runnoi Tšekkoslovakian maalivahdin Klapkan tajuttomaksi, mutta tuomari ei katkaissut peliä ennen kuin tšekkoslovakialaispuolustaja tarttui käsin palloon, jolloin tuomiona oli rangaistuspotku ja 1–0-johtomaali Belgialle. Belgian toinen maali puolestaan syntyi paitsiotilanteesta, ja kun erotuomari vielä ajoi kentältä tästä huomauttaneen tšekkipelaajan, kuohahtivat tunteet kunnolla ja joukkue lähti pois kentältä. Belgian lippu nostettiin voittosalkoon ja raakalaismaisesti käyttäytynyt yleisö repi Tšekkoslovakian lipun palasiksi. Tšekkoslovakia teki ottelusta protestin, mutta se hylättiin ja maa tuli diskatuksi turnauksesta kentältä poistumisen vuoksi. Hopealle sijoittui Espanja.[4][3][5][1][2]
Egyptin turnaus päättyi voittoon, koska se oli aiemmin hävinnyt Italialle. Diskatulle Tšekkoslovakialle hävinnyt Ranska olisi ollut oikeutettu pelaamaan hopeamitaleista, mutta joukkue oli jo matkustanut pois kisapaikalta.[1][2][3]
