Jäätävä polte (Yhdysvalloissa Born American, Britanniassa Arctic Heat) on Renny Harlinin ohjaama elokuva, joka valmistui vuonna 1986.
Alun perin elokuvan pääosaan oli palkattu Chuck Norris, mutta kuvausten myöhästyessä tämä joutui perumaan sopimuksensa. Norris ehdotti tilalle poikaansa Mike Norrisia, joka nähdäänkin pääosassa.
Kolme amerikkalaista nuorta saapuvat SuomenLappiin lomamatkalle. Päähänpiston seurauksena he ylittävät Neuvostoliiton-rajan sillä seurauksella, että joutuvat pian vaikeuksiin. Heidät sotketaan mukaan nuoren tytön mystiseen murhaan ja kohta kolmikon ajojahtiin osallistuvat jo puna-armeijan sotilaatkin. Savoy, Mitch ja K.C. päätyvät vangeiksi epäinhimilliseen vankilaan, missä kidutus ja oudot ”ihmisšakkiottelut” ovat arkea ja salaperäinen Amiraali tuntuu olevan ainoa, joka voi heitä auttaa.
Markus Selin ja Renny Harlin alkoivat kehitellä Jäätävän poltteen – silloin nimellä Arctic heat – käsikirjoitusta ystävystyttyään Los Angelesissa 1982. Päärooliin kiinnitetään Chuck Norris, mutta rahoitusongelmien viivästyttäessä elokuvan kuvauksia Chuck Norris vetäytyi roolista ja suositteli pääosaan poikaansa Mike Norrisia. Uusi käsikirjoitus laadittiin nimellä Born American ja elokuvan rahoitus järjestyi Yhdysvalloista. [1]
Markkinointi
Yleisradion ajankohtaisohjelma A-raportin haastattelussa vuoden 1986 lopulla maihinnousutakkiin sonnustautunut Renny Harlin kertoi Jäätävän poltteen olevan 16-25-vuotiaille suunnattu perinteisellä amerikkalaisella tavalla tehty toimintaelokuva. Harlin toivoi esikoisohjauksensa laadun ja sanoman vetoavan laajoihin ihmismassoihin. Tuottaja Markus Selin puolestaan arvosteli suomalaisen elokuvan huonoa laatua ja puuttuvaa markkinointia. Selin uskoikin laajan oheistuotemarkkinoinnin edistävän elokuvan myyntiä. Oheistuotemarkkinointiin kuuluivat muun muassa Jäätävä polte -kirja, elokuva-aiheisia pipoja ja collegevaatteita sekä äänilevy, jotka kaikki tulisivat markkinoille ennen itse elokuvan ensi-iltaa. Selinin mukaan elokuva tulisi näkymään kaikkialla katukuvassa huoltoasemia myöten.[2]
Elokuvaa markkinoitiin Yhdysvalloissa nimellä Born American, Isossa-Britanniassa nimellä Arctic Heat ja Suomessa nimillä Jäätävä polte ja Born American – Jäätävä polte. Sen myyntilause kuului: Freedom is just a word...until you lose it ("Vapaus on vain sana, kunnes menetät sen").
Sensuuri
Suomessa Jäätävä polte kiellettiin kaksi kertaa sekä Valtion elokuvatarkastamossa että Valtion elokuvalautakunnassa raaistavana pidetyn väkivaltaisuutensa ja Neuvostoliiton vastaisen sisältönsä takia. Elokuvan yli 3,5 minuuttia leikattu versio hyväksyttiin esitettäväksi vasta Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 29. lokakuuta 1986. Suomen ensi-iltansa elokuva sai lopulta 19. joulukuuta 1986. Elokuva maksoi 16,7 miljoonaa markkaa, ja se oli siihenastisista suomalaisista elokuvista kallein.[3]
Viranomaiset vakuuttivat, että Valtion elokuvatarkastamo oli päättänyt esitys- ja levityskiellosta alun perin täysin itsenäisesti ja tämä säilyikin virallisena totuutena yli 20 vuotta. Kiellon alkuperästä paljastettiin kuitenkin uutta tietoa vuonna 2008 julkaistussa Juhani Suomen kirjassa Kohti sinipunaa. Kirjan mukaan Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettiläs Vladimir Sobolev ilmoitti Suomen ulkoministeriöön niistä kielteisistä ulkopoliittisista seuraamuksista, jotka elokuvan salliminen saisi aikaan, ja vaati asiassa toimia[4]. Tarkastamo päätti lopulta elokuvan täyskiellosta raaistavuuden ja ulkopoliittisten syiden perusteella, vaikka elokuvan tarkastanut ulkoministeriön alivaltiosihteeri ei tiettävästi kieltämistä suositellutkaan. Elokuva julkaistiin Suomessa alkuperäisessä muodossaan DVD-formaatissa vasta vuonna 2006.
Vastaanotto
Jäätävä polte sai huonon vastaanoton kriitikoilta sekä kotimaassa että ulkomailla. Turun Sanomien kriitikko Tapani Maskula totesi, että ”Jäätävä polte on yksi niistä sadoista sisällöttömistä ja ajatuksettomista kertakäyttöelokuvista, joita vuosittain tulvii teattereihin”. Heikki Eteläpää kirjoitti Uudessa Suomessa, että elokuvassa oli hetkittäin tiettyä toiminnallista imua, mutta ”paljonko tällä on virkaa, kun itse kerrottavana oleva tarina on niin naiivi ja neliskanttinen, että tuskin siitä on vakavassa mielessä edes loukkaamaan hyviä naapurisuhteita”.[5] Yhdysvaltalainen TV-Guide piti ”naurettavan typerän juonen” sisältänyttä elokuvaa ”yhtenä vuoden typerimmistä toimintaelokuvista” ja ihmetteli, että ”on ällistyttävää, kuinka kukaan on voinut rahoittaa tällaisen tuotannon”. Elokuvan ympärillä pyörinyttä kohua pidettiinkin itse teosta mielenkiintoisempana.[6] Myös yleisömenestys oli huono. Suomessa se sai hieman yli 30 000 katsojaa. Tuottaja Selin ajautuikin sekä sensuurin että huonon menestyksen vuoksi huomattaviin taloudellisiin ongelmiin.
