Luonteeltaan isomünsterinseisoja on eloisa olematta hermostunut. Se on helposti ohjattava, älykäs ja sosiaalinen.lähde?
Alkuperä
Münsterinseisoja romanialaisessa postimerkissä.
Tohtori Fitzingerin teorian mukaan pitkäkarvaiset saksalaiset seisojat polveutuvat suuresta silkkikoirasta (Grosser Seidenhund, latinaksi canis extrarios major).[2] Keskiajan valkokirjavista lintu- ja haukkakoirista jalostettiin ylösajavia koiria ja viiriäiskoiria, joista sittemmin 1800-luvulla kehittyivät saksalaiset seisojat. 1800-luvun lopulla aloitettiin pitkäkarvaisten saksalaisten seisojien systemaattinen jalostus.[3]
Vuonna 1909 pitkäkarvaisen saksanseisojan rotumääritelmästä poistettiin musta väritys, minkä jälkeen pitkäkarvaisia mustavalkoisia seisojia alettiin kasvattaa erillään. Kantakirjaan merkittiin jäljellä olleet 83 yksilöä, joista suurin osa löytyi Länsi-Münsteristä ja Ala-Saksista. Nykyisen rodun jalostus alkoi näiden koirien avulla vuonna 1922.[3]
Käyttötarkoitus
Isomünsterinseisoja on monipuolinen seisova metsästyskoira, ja rotua käytetään pienriistan metsästyksessä seisovana kanakoirana, riistan noutajana sekä haavakkoeläinten jäljittäjänä. Rotu sopii metsästäjälle kanalinnustukseen, kyyhkypassiin, sorsastukseen, pienpetojen pyyntiin ja taitava koira soveltuu myös jänispyyntiin.lähde?
