Westfälische dachsbracke

Westfälische dachsbracke
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Rodun syntyaika jalostustyö alkoi 1800-luvun lopulla[1]
Alkuperäinen käyttö metsästys[1]
Muita nimityksiä Westphalian Dachsbracke, Westphalian Basset, basset de Westphalie, perro tejonero de Westfalia, westfaali takshagijas, Sauerlander Dachsbracke, Sauerland Basset Hound, Bonte Westfaalse Dasbrak
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat
#100[2]
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 30–38 cm[2]
Väritys Punaisesta keltaiseen mustalla manttelikuviolla ja valkoisella otsajuovalla[1]

Westfälische dachsbracke[3] ("westfaleninmäyräajokoira"[4]), jota kutsutaan toisinaan englanniksi ja ranskaksi "westfaleninbassetiksi" (engl. Westphalian Basset, ransk. basset de Westphalie) on saksalainen koirarotu. Se on muunnos saksanajokoirasta (Deutsche Bracke) ja kuuluu FCI-roturyhmään 6.[2]

Ulkonäkö

Westfälische dachsbracke on melko pitkänomainen, matalaraajainen ja vahvarakenteinen metsästyskoira. Rodun säkäkorkeus on 30–38 senttimetriä.[1]

Karvapeite on karkeaa ja tiheää[2]. Väritys vaihtelee punaisesta keltaiseen manttelikuviolla. Päässä on valkoinen otsajuova. Kuono ja kaulus ovat valkoisia. Valkoista karvaa on myös rinnassa, vatsassa ja hännänpäässä.[1] Suklaanruskea väri luetaan virheeksi[2].

  • punainen mustalla manttelilla
    punainen mustalla manttelilla
  • tricolor
    tricolor

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on älykäs, ystävällinen, rauhallinen, sopeutuvainen ja tottelevainen[4], ja sillä on tarkka hajuaisti.

Alkuperä

Rotu syntyi 1800-luvun loppupuolella, kun saksanajokoiraa risteytettiin steinbracken kanssa tavoitteena luoda rotu, joka sopi paremmin muuttuneisiin metsästyssääntöihin.[1] Toisten lähteiden mukaan sen jalostukseen olisi käytetty saksalaisia ajokoiria ja mäyräkoiraa.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Die Bracken deutscher-bracken-club.de. Deutsche Bracken-Club. Arkistoitu 27.11.2016. Viitattu 26.11.2016. (saksa)
  2. ↑ a b c d e Westphalian Dachsbracke (pdf) fci.be. 6.5.1997. The Fédération Cynologique Internationale. Viitattu 26.11.2016. (englanti)
  3. ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. Viitattu 26.11.2016.
  4. ↑ a b c Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 144. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.