Isokaze

Isokaze / 磯風
	; Isokaze
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Sasebon laivastoarsenaali
Kölinlasku	1938
Laskettu vesille	19. kesäkuuta 1939
Palveluskäyttöön	30. marraskuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä	upotettu 7. huhtikuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	2 065 t (standardi); 2 529 t (kuormattu)
Pituus	118,5 m (kokonaispituus); 116,2 m (vesiraja)
Leveys	10,8 m
Syväys	3,76 m
Koneteho	52 000 hv
Nopeus	35 solmua
Miehistöä	240
Aseistus
Aseistus	6 × 127 mm/50 type 3 kaksiputkisissa tyypin C torneissa; 28 × 25 mm ilmatorjuntatykkiä; 4 × 13 mm ilmatorjuntatykkiä; 8 × 24" torpedoputkea; 36 × syvyyspommia
	Infobox OK

Isokaze (jap. 磯風, isokaze) oli keisarillisen Japanin laivaston Kagerō-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus

Pääartikkeli: Kagerō-luokka

Alus tilattiin Sasebon laivastontelakalta, jossa köli laskettiin vuonna 1938. Alus laskettiin vesille 19. kesäkuuta 1939 ja otettiin palvelukseen 30. marraskuuta 1940 päällikkönään Toyoshima Shunichi.

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin keisarillisen Japanin 1. laivaston 1. hävittäjälaivueen 17. hävittäjäviirikköön, jonka muut alukset olivat Urakaze, Tanikaze, Hamakaze. Alus kävi 18.–22. marraskuuta laivueen mukana Saekista Kuriileille Etorofuun. Se suojasi 7. joulukuuta amiraali Nagumon lentotukialuksia hyökättäessä Pearl Harboriin, mistä alus palasi 24. joulukuuta Kureen^[1].^[2]^[3]

Alus suojasi 8.–14. tammikuuta 1942 lentotukialusosastoa Japanista Trukille, mistä se suojasi Rabauliin 20. tammikuuta hyökännyttä laivasto-osastoa. Alus suojasi Akagia ja Kagaa, joiden lentokoneet suojasivat Rabaulin ja Kaviengin maihinnousuosastoja. Operaation päätyttyä Isokaze palasi 27. tammikuuta osaston mukana Trukille. Alus suojasi 1.–8. helmikuuta lentotukialusosastoa, joka hyökkäsi Yhdysvaltain laivastoa vastaan. Se purjehti operaation päätyttyä Palaulle.^[4]^[3]

Alus suojasi 19. helmikuuta Darwiniin hyökkääviä lentotukialuksia ja edelleen 21. helmikuuta Staring Bayhin Celebesille.^[5], mistä se poistui 25. helmikuuta suojaten lentotukialuksia Jaavan eteläpuolisilla alueilla. Alus suojasi 7. maaliskuuta Joulusaaria pommittaneita Kongōa ja Harunaa, kunnes se palasi 11. maaliskuuta Staring Bayhin.^[3]

Isokaze lähti 27. maaliskuuta Staring Baystä suojaamaan Intian valtamerelle matkaavaa laivasto-osastoa.^[6] 17. hävittäjäviirikkö liitettiin 10. huhtikuuta 10. hävittäjälaivueeseen. Alus saapui 27. huhtikuuta Kureen, jossa se siirrettiin telakalle huollettavaksi.^[3]

Alus suojasi 4.–5. kesäkuuta amiraali Nagumon Iskuosastoa Midwayn taistelussa.^[7]. Alus avusti Sōryūa, jolta sen miehistö Hamakazen miehistön kanssa pelasti eloonjääneet ennen aluksen uppoamista^[8] Laivue liitettiin 14. heinäkuuta 3. laivastoon. Alus matkasi 8.–15. elokuuta Kuresta Rabauliin, jossa se määrättiin Chōkain tukilaivaksi.^[1]

Alus suojasi 22.–23. elokuuta Chōkaita matkalla Rabaulista Shortlandsiin. Alukset tulittivat 24. elokuuta Henderson Fieldin lentokenttää. Se kuului 25. elokuuta Guadalcanalin joukkojenkuljetussaattueeseen Itäisten Salomonsaarten taistelussa, minkä jälkeen se siirrettiin 26. elokuuta Shortlandsiin.^[3]

Alus suojasi 4.–6. syyskuuta joukkojenkuljetussaattuetta Shortlandsista Rabauliin. Alus osallistui 10.–11. syyskuuta Goodenough-saaren evakuointiin, joka lopulta peruutettiin ilmahyökkäysten vuoksi. Alus kärsi ilmahyökkäyksissä vähäisiä vaurioita lähelle pudonneista pommeista. Alus kuljetti 13.–14. syyskuuta Rabaulista Gizolle täydennyksiä, minkä jälkeen se palasi 17. syyskuuta Rabauliin.^[3]

Aluksen miehistö pelasti 25.–27. syyskuuta Mochizukin kanssa ilmahyökkäyksessä uponneen hävittäjä Yayoin eloonjääneet Normandisaarelta, minkä jälkeen se lähti 30. syyskuuta Trukille.^[3]

Alus suojasi 26. lokakuuta amiraali Aben osastoa Santa Cruzin taistelussa. Alus suojasi 2.–7. marraskuuta Zuihōa ja Kumanoa Trukilta Japaniin, jossa se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Aluksen päällikkyyden otti 22. marraskuuta Kamiura Sumiya. Alus suojasi 30. marraskuuta – 8. joulukuuta Myōkōa ja Haguroa joukkojenkuljetuksessa Yokosukasta Trukin kautta Rabauliin. Alus palasi 10. joulukuuta Trukille. Alus suojasi 16.–20. joulukuuta Junyōa osaston suojatessa joukkojensiirtoa Wewakille ja Madangiin.^[3]

Alus siirtyi 25.–28. joulukuuta Trukilta Rabauliin, josta se suojasi 5.–10. tammikuuta 1943 joukkojenkuljetussaattueen Laeen ja takaisin. Alus upotti 10. tammikuuta Maikazen kanssa USS Argonautin. Se palasi 13. tammikuuta Shortlandsiin.^[3]

Kuukauden lopun alus suojasi joukkojenkuljetussaattueita Guadalcanalille, Rekataan ja Kolombangaraan, kunnes se helmikuun alusta alkaen osallistui Guadalcanalin evakuointiin. Alus suojasi 7. helmikuuta Russelinsaarten evakuointiosastoa, minkä aikana se vaurioitui 8. helmikuuta ilmahyökkäyksessä pommin osuttua suoraan aluksen perään surmaten kymmenen miehistönjäsentä. Alus purjehti 8.–9. helmikuuta Shortlandsista Rabauliin, jossa se siirrettiin telakalle korjattavaksi. Se siirtyi 27. helmikuuta – 2. maaliskuuta edelleen Trukiin, jossa sen korjauksia jatkettiin. Alus suojasi lentokoneidenkuljetusalus Keiyomarua Trukilta Kureen, jossa sen korjauksia jatkettiin.^[3]

Alus suojasi 10.–15. heinäkuuta laivastoa Japanista Trukille. Alus suojasi 19.–21. heinäkuuta Nisshiniä, Mogamia, Ōyodoa ja Aganoa kuljetettaessa joukkoja Trukilta Rabauliin, mistä se suojasi 21.–22. heinäkuuta Nisshiniä Shortlandsiin. Aluksen miehistö pelasti upotetun Nisshinin eloonjääneet.^[3]

Alus suojasi 24.–26. heinäkuuta Mogamia, Ōyodoa ja Aganoa Rabaulista Trukille ja edelleen 6.–8. elokuuta Myōkōa ja Haguroa Rabauliin. Alus osallistui 17.–18. elokuuta Horaniun taisteluun kuljetettaessa joukkoja Vella Lavellaan. Se osallistui elokuun lopulla Rekatan evakuointiin.^[3]

Täydennyksiä alus kuljetti 1. syyskuuta Tuluvulle ja 4. syyskuuta Bukaan ennen kuin syys–lokakuun vaihteessa se suojasi joukkojen evakuointia Kolombangaralta. Aluksen ollessa suojaamassa 6.–7. lokakuuta Vella Lavellan evakuointia se kohtasi Yhdysvaltain laivaston hävittäjäosaston Vella Lavellan taistelussa. Alus suojasi 8.–10. lokakuuta Suzuyaa Rabaulista Trukille.^[3]

Alus suojasi 17.–26. lokakuuta laivastoa Trukilta Eniwetokille torjuttaessa Yhdysvaltain laivaston lentotukialusrynnäkköä alueelle ja sen jälkeen paluun Trukille. Aluksen päälliköksi tuli 1. marraskuuta Maeda Saneho, jonka komennossa alus suojasi joukkojenkuljetussaattueen Trukilta Kaviengiin. Alus osui 4. marraskuuta miinaan Kaviengissa. Alus palasi Trukille kaksi päivää myöhemmin.^[3]

Alus siirrettiin 12.–18. marraskuuta vaurioituneen Shiratsuyun kanssa Kureen, jossa alus siirrettiin telakalle korjattavaksi. Todennäköisesti tämän telakoinnin aikana aluksen X-torni korvattiin kahdella kolmiputkisella 25 millimetrin ilmatorjuntatykillä.^[3]

Alus suojasi 6.–26. tammikuuta 1944 joukkojenkuljetusalus Asakamarua Jokosukasta Eniwetokin ja Kwajaleinin kautta Trukille. Alus suojasi 1.–4. helmikuuta laivaston yksiköitä Trukilta Palaulle, minkä jälkeen se palasi 8. helmikuuta Trukille. Alus suojasi 10.–13. helmikuuta uudelleen laivaston yksiköitä Trukilta Palaulle, mistä se edelleen suojasi 16.–21. helmikuuta osaston Linggaan. Alus suojasi 11. maaliskuuta – 1. huhtikuuta saattueen Linggasta Palaun kautta Davaolle, josta se suojasi 5.–9. huhtikuuta saattueen Linggaan. Alus suojasi 12.–15. toukokuuta laivaston Linggasta Tawitawille.^[3]

Amiraali Ozawan Force A:ta Isokaze suojasi 19.–20. kesäkuuta Filippiinienmeren taistelussa. Aluksen miehistö pelasti torpedoidun lentotukialus Taihōn eloonjääneet. Alus suojasi 8.–20. heinäkuuta Kongoa, Nagatoa ja Mogamia joukkojensiirrossa Kuresta Okinawalle ja edelleen Manilan kautta Linggaan. Isokaze purjehti 12.–19. syyskuuta Linggasta Kureen hakemaan Fusōa ja Yamashiroa, jotka se saattoi 22. syyskuuta – 4. lokakuuta Linggaan. Alus suojasi 18.–20. lokakuuta laivaston Linggasta Bruneihin. Se suojasi 23.–25. lokakuuta amiraali Kuritan 1. peitehyökkäysosastoa Leytenlahden taistelussa. Alus osallistui 25. lokakuuta Samarin edustalla torpedohyökkäykseen Yhdysvaltain laivaston saattuetukialuksia vastaan sekä hävittäjä USS Johnstonin upottamiseen.^[3]

Kuritan laivaston ainoat jäljelle jääneet hävittäjät Isokaze ja Yukikaze saattoivat 28. lokakuuta laivaston takaisin Bruneihin. Alus tankattiin matkalla Nagatosta. Alus suojasi 9.–12. marraskuuta laivaston Sulumerelle tuettaessa Leyten joukkojensiirtoja. Viirikkö liitettiin 15. marraskuuta 2. laivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 16.–24. marraskuuta laivaston Bruneista Kureen. Aluksen miehistö pelasti 21. marraskuuta uppoavalta Kongolta 91 eloonjäänyttä. Alus suojasi 25. marraskuuta Nagaton siirron Jokosukaan, josta se suojasi 28.–29. marraskuuta Shinanon matkan Sisämerelle, jossa sen miehistö pelasti torpedoidulta alukselta eloonjääneet. Alus lähti 31. joulukuuta Mojille suojaten Ryūhōa ja Formosalle matkaavaa saattuetta HI-87. Alus saattoi 8. tammikuuta 1945 vaurioituneen hävittäjä Hamakazen Makoon. Alus suojasi 12.–18. tammikuuta Ryūhōa Keelungista Kureen. Tammikuusta maaliskuuhun se oli täydennettävänä ja koulutettavana Sisämerellä.^[3]

Alus suojasi 6.– 7. huhtikuuta 1945 taistelulaiva Yamatoa Seton sisämereltä Okinawalle. Matka liittyi operaatio Ten-Gōon eli hyökkäykseen liittoutuneita vastaan Okinawalla. Yhdysvaltain laivaston Task Force 58:n lentokoneet osuivat 7. huhtikuuta Isokazeen, joka menetti ohjattavuutensa. Aluksella sai surmansa 20 miehistönjäsentä ja lisäksi 54 haavoittui. Yukikazen miehistö pelasti alukselta 285 eloonjäänyttä, joiden mukana pelastuivat aluksen päällikkö Maeda sekä viirikönkomentaja Shintani Kiichi. Alus upotettiin tykkitulella 150 merimailia Nagasakista lounaaseen.^[3]

Lähteet

Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Dull, Paul S.: A Battle History of the Imperial Japanese Navy (1941–1945). Annapolis, MD, USA: Naval Institute Press, 2007. ISBN 978-1-59114-219-5. (englanniksi)