Seton sisämeri 瀬戸内海
Seton sisämeri ja sitä ympäröivät paikat ilmakuvassa, jossa sisämeri on rajattuna valkoisella
Valtio	Japani
Merialue	Tyynimeri
Saaria	n. 1 000
Suurin syvyys	105 m
Keskisyvyys	38 m
Infobox OK

Seton sisämeri (jap. 瀬戸内海, Seto Naikai), myös pelkkä Sisämeri, on Japanissa sijaitseva merialue, joka erottaa toisistaan kolme maan pääsaarta Honshūn, Shikokun ja Kyūshūn. Sisämeri toimii kansainvälisenä kulkuyhteytenä, joka yhdistää Tyynenmeren Japaninmereen. Ennen San'yō-honsen-rautatien rakentamista se toimi myös tärkeimpänä kulkureittinä Kansain ja Kyūshūn välillä.

Seton sisämeren rannikkoa reunustavat Yamaguchin, Hiroshiman, Okayaman, Hyōgon, Kagawan, Ehimen, Fukuokan sekä Ōitan prefektuurit. Rannikon suurimpia kaupunkeja ovat Hiroshima, Iwakuni ja Matsuyama.

Itä-länsisuuntaisella Seton sisämerellä on pituutta 450 kilometriä ja sen leveys vaihtelee 15 kilometristä 55 kilometriin. Sen pinta-ala on 23 000 km² ja sillä on rantaviivaa 6 900 kilometriä. Sisämeren syvin kohta on 105 metriä, mutta keskimäärin syvyyttä on vain 38 metriä. Idässä sisämeri yhdistyy Narutosalmen kautta Kiin kanaaliin, joka puolestaan yhdistyy Tyyneenmereen. Lännessä Sisämeri yhdistyy Japaninmereen Kanmonsalmen kautta ja Tyyneenmereen Bungon kanaalin kautta.^[1] Jokaisella Seton sisämeren osalla on oma japaninkielinen nimensä, kuten myös monilla pääsaarten väliin jäävillä salmilla. Sisämerellä sijaitsee lähes tuhat saarta^[1], mukaan lukien isompia saaria, kuten Awajishima ja Shōdoshima^[2][3]. Monet pienemmistä saarista ovat asumattomia.

• Itäosassa: Awaji, Shōdoshima, Ieshimasaaret, Naoshimasaaret ja Shiwakusaaret
• Keskiosa: Omishima, Innoshima, Itsukushima (myös Miyajima), Hinasesaaret, Kasaokasaaret
• Länsiosa: Suooshima, Uwakaisaaret, Hashirajimasaaret

Jääkaudella merenpinta oli todennäköisesti matalammalla kuin nykyään. Jään sulaessa vesi valui Chūgokun ja Shikokun vuoristojen väliseen matalampaan kohtaan ja muodosti alueen, joka nykyään tunnetaan Seton sisämerenä. Muinaisista ajoista lähtien Seton sisämeri on ollut tärkeä kulkuväylä rannikkoalueidensa välillä. Se oli myös tärkein kulkureitti Japanin ja muiden maiden, kuten Korean ja Kiinan, välillä. Vielä suurten valtateiden, kuten Nankaidon ja San'yodon, valmistumisen jälkeenkin Sisämeri säilyi tärkeänä kulkureittinä.

Keskiajalla Iyon provinssin, nykyisen Ehimen prefektuurin, alueella syntyivät suiguneiksi kutsutut merimiesjoukot. Heidän tehtävänsä oli vartioida Seton sisämerta, mutta joinakin aikoina he myös ryöstelivät siellä. Useiden ryhmien yhdistäessä voimansa syntyi rannikkovartiosto nimeltään Iyo-Suigun. Vartiosto kukisti alueella ryösteleviä wakō-merirosvoja, ja he taistelivat Genpein sodassa ja puolustivat Japania mongolien hyökkäyksiä vastaan vuosina 1274 ja 1281. Edo-kaudella Seton sisämeri oli yksi Japanin vilkkaimmista liikenneväylistä. Se oli pääasiallinen reitti paitsi Kansain ja Kyūshūn välillä, myös Hokurikun, Tōhokun ja jopa Hokkaidōn välillä kulkeville laivoille. Sisämeren tärkeimpiä satamia olivat tuolloin Osakan, Sakain, Shimotsuin, Ushimadon ja Tomonouran satamat. Meiji-restauraation jälkeen Sisämeren rannikkoalueet teollistuivat nopeasti ja yksi Keisarillisen Japanin laivaston tukikohdista rakennettiin Kuren kaupunkiin. Meiji-kaudesta lähtien maaliikenteen kehitys oli vähentänyt Sisämeren merkitystä liikenneväylänä.

Seton sisämeren rannikkoalueet ovat yksi modernin Japanin teollistuneimmista alueista. Osakan, Kōben ja Hiroshiman lisäksi rannikon suuria teollisuuskaupunkeja ovat Kurashiki, Kure, Fukuyama ja Ube Honshūlla sekä Sakaide ja Niihama Shikokulla. Hiroshiman prefektuurissa sijaitseva Innoshima on myös tunnettu laivanrakennuksestaan ja saarella sijaitsevasta telakasta. Yhteensä Seton sisämeren rannikolla asuu noin 30 miljoonaa japanilaista eli 24 % koko Japanin väestöstä. Sisämeren rannikko on erityisen suosittua raskas- ja kemianteollisuuden aluetta. Suurimmat teollisuudenalat ovat teräs- ja laivateollisuus sekä 1960-luvulta lähtien öljynjalostus ja siitä johdettu tuotanto. Alueella harjoitetaan myös kalastusta ja maanviljelyä. Merestä pyydystetään vuosittain 270 000 tonnia kalaa.^[1]

Historiallisesti Seton sisämeri on ollut Japanin tärkeimpiä liikennereittejä. Nykyisin sitä käytetään pääasiallisesti sekä kansainväliseen että Japanin sisäiseen rahtikuljetukseen ja toisaalta paikalliseen kuljetukseen rannikkoalueiden ja niiden läheisyydessä sijaitsevien saarten välillä.^[1] 1980-luvulta lähtien Honshūn ja Shikokun välisinä kulkureitteinä on toiminut kolmen moottoritien muodostama siltajärjestelmä, jotka tunnetaan Honshūn-Shikokun siltaprojektina. Järjestelmään kuuluvia siltoja ovat mm. Akashi-Kaikyōn silta, Suuri Seton silta ja Kurushima-Kaikyōn silta.^[4]

Sisämeren ilmasto ja näkymät ovat tehneet siitä suositun turistialueen.^[1] Seton sisämeren rannikkoalueet, pois lukien Osakan prefektuuri ja osa Wakayaman prefektuuria, nimettiin Setonaikain kansallispuistoksi vuonna 1934 ja se on yksi Japanin vanhimmista kansallispuistoista.^[5] Miyajiman saarella sijaitseva Itsukushiman pyhäkkö on Unescon maailmanperintökohde ja yksi Japanin kuuluisimmista nähtävyyksistä Tokion ja Kioton ulkopuolella.^[6] Pyhäkön naapurikaupungista Hiroshimasta löytyy alueen toinen Unescon maailmanperintökohde Hiroshiman rauhanmuistomerkki. Muita Sisämeren tunnettuja turistikohteita ovat myös oliiveistaan tunnettu Shōdoshima ja vuorovesien aiheuttama Naruton pyörre^[3][5]. Rannikolta löytyvistä historiallisista kohteista turisteja houkuttelevat muun muassa Yashima Takamatsussa ja Kurashiki.

1960–1970-luvuilla Seton rannikolle kohosi uusia tehtaita Japanin talouden nousujohteisen kehityksen myötä. Tehtaat lisäsivät alueelle vapautuvan saasteen määrää ja aiheuttivat punaisten vuorovesien lisääntymisen ja kalakannan harventumisen.^[7]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seton sisämeri Wikimedia Commonsissa

• The Association for the Environmental Conservation of The Seto Inland Sea (englanniksi)
• Setonaikain kansallispuisto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)