Alus tilattiin Kawasaki Heavy Industriesin telakalta Kōbesta, missä köli laskettiin 19. heinäkuuta 1920. Aluksen varustamisesta vastaavaksi upseeriksi nimettiin 1. marraskuuta 1921 aiemmin risteilijäKuman päällikkönä ollut Miyamura Rekizo. Alus laskettiin vesille kaksi viikkoa myöhemmin 17. marraskuuta, jolloin se nimettiin Kagaksi historiallisen Kagan provinssin (nyk. Ishikawan prefektuuri) mukaan.[1]
Kagan ja sen sisaraluksen rakennustyöt keskeytettiin 5. helmikuuta 1922 Washingtonin laivastosopimuksen ehtojen mukaisesti. Aluksen olisi pitänyt suunnitelmien mukaisesti valmistua 25. joulukuuta 1922. Suunnitelman mukaan Kaga piti siirtää maalilaivaksi, mutta se päätettiin muuttaa lentotukialukseksi Amagin kärsittyä vaurioita vuoden 1923 suuressa Kantōn maanjäristyksessä.[2]
Muutostyöt
Keisarillisen Japanin laivasto tilasi aluksen muutostyöt lentotukialukseksi 19. marraskuuta 1923 korvaamaan tuhoutunut Amagi. Työt alkoivat virallisesti 13. joulukuuta, mutta niitä ei voitu vielä aloittaa. Maanjäristyksessä pahoin vaurioituneen Yokosukan telakan korjaustyöt viivästyivät ja Amagille tehdyt suunnitelmat eivät sellaisenaan soveltuneet uudelle rungolle, joka oli taistelulaivana lyhyempi ja leveämpi. Muutostyöt päästiin lopulta aloittamaan vuonna 1925.[1][3]
Valmistuessaan vuonna 1928 aluksella oli kaksi hangaarikantta ja kolmas apukansi. Ylempi lentokansi oli ainoastaan 171,20 metriä pitkä, vaikka se oli venytetty perän päälle. Lentokannen perän puoleista päätä ei kuitenkaan pyöristetty kuten 'Akagilla, vaan se oli suora. Aluksen leveämpi runko mahdollisti leveämmän alemman lentokannen rakentamisen ja se olikin 24,38 metriä leveä, mikä oli puolitoista metriä leveämpi kuin Akagilla. Samoin aluksen kannella olevat hissit olivat suurempia kuin puolisisarella.[4] Aluksen lentokonekapasiteetti oli kaikkiaan 60 lentokonetta ja sen lentorykmentiksi oli suunniteltu kaksitoista Mitsubishi type 10 1MF -hävittäjää, 24 Mitsubishi type 13 B1M3 -rynnäkkökonetta ja kaksitoista Mitsubishi type 10 2MR -tiedustelukonetta. Näiden lisäksi alukselle voitiin sijoittaa varakoneiksi siivet irrotettuna neljä kutakin konetyyppiä. Alukselle ei asennettu katapultteja ja sen jarruvaijerijärjestelmä oli brittiläinen pituussuuntainen vaijerijärjestelmä.[5]
Omasuoja koostui kymmenestä 20 cm/50 type 3 -tykistä, jotka oli asennettu keskimmäisen hangaarikannen kummallekin laidalle kaksiputkisiin B-torneihin ja loput kuusi perän kasematteihin. Raskasta tykkiaseistusta oli perusteltu aluksen mahdollisella joutumisella risteilijöiden yllättämäksi. Aluksen ilmatorjunta-aseistuksena oli savuhormien alapuolella oleville hyllyille asennetut kuusi kaksiputkista 12 cm/45 type 10 -ilmatorjuntatykkiä tyypin A -asennuksina. Tykit kykenivät ampumaan yli lentokannen.[5][6]
Kaga vuonna 1928
Propulsiojärjestelmä koostui neljästä Kawasakin valmistamasta Brown-Curtis-turbiinista, jotka tuottivat 91 000 hevosvoimaa neljään akseliin. Taistelulaivana teho olisi mahdollistanut 26,5 solmun maksiminopeuden. Lentotukialuksena aluksen uppouma oli kuitenkin laskenut 39 900 tonnista 33 693 tonniin eli reilut 6 000 tonnia, joten maksiminopeus oli 15. syyskuuta 1928 pidetyissä koeajoissa 27,5 solmua. Turbiinien vaatima paine tuotettiin kahdellatoista type B (Ro) Kampon -kattilalla, joiden käyttöpaine oli 20 kg/cm². Näistä kahdeksan oli öljy- ja neljä hiili/öljykäyttöisiä. Savukaasut koottiin kahteen pitkään savuhormiin, jotka ohjasivat kaasut kummankin kyljen suuntaisesti lentokannen takaosaan. Hitaalla nopeudella kuljettaessa savukaasut haittasivat laskeutumista perästä alukselle. Kaasut lisäksi täyttivät aliupseereiden majoitustilat.[5][4]
Kobayashi Seizaburo nimitettiin 10. maaliskuuta 1927 varustamisesta vastaavaksi upseeriksi. Kobayashilta tehtävän vastaanotti 1. joulukuuta aiemmin Hōshōn päällikkönä ollut Kawamura Ciichiro, joka nimitettiin aluksen ensimmäiseksi päälliköksi 1. maaliskuuta 1928. Muutostyöt saatiin päätökseen 31. maaliskuuta ja alus otettiin samana päivänä palvelukseen, mutta se merkitsi ainoastaan koeajojen aloittamista. Alus siirrettiin 28. joulukuuta Saseboon varustamisen loppuun saattamiseksi.[1]
Aluksen heikkoutena pysyi loppuun asti – kuten useimmilla muillakin japanilaisilla lentotukialuksilla – se, että lentobensiinisäiliöt olivat tilanpuutteen vuoksi suojaamattomia eikä niihin ja letkustoon liittynyt tulelta suojaavaa hiilihappojärjestelmää kuten Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksilla.[7]
Palvelus
Kaga liitettiin 30. marraskuuta 1929 yhdistettyyn laivastoon. Aluksella oli kaksitoista 1MF-hävittäjää, kahdeksantoista B1M-rynnäkkökonetta ja kuusi 2MR-tiedustelukonetta. Seuraavan vuoden lopulla aluksella todettujen runsaiden ongelmien ja brittiläisen jarruvaijerijärjestelmän aiheuttamien lentokoneiden vaurioitumisen vuoksi jarruvaijerijärjestelmä vaihdettiin ranskalaiseksi.[1]
Uno Sekizo vastaanotti 1. joulukuuta 1930 aluksen päällikkyyden. Tasan vuotta myöhemmin päälliköksi tuli Onishi Jiro ja samana päivänä alus liitettiin kontra-amiraaliKato Takayoshin komentamaan 1. lentotukialusviirikköön lippulaivana, jonka toisena aluksena oli Hōshō.[1]
Kaga ja Hōshō
Alus lähti 28. tammikuuta 1932 3. laivaston 1. lentotukialusviirikön mukana Sasebosta Shanghaihin. Alus saapui 1. helmikuuta Jangtsejoen suulle tukeakseen kenraali Shirakawan johdossa olevia maajoukkoja. Aluksella oli 16 Nakajima type 3 A1N2 -hävittäjää ja 32 Mitsubishi type 13 B1M3 -rynnäkkökonetta. Aluksen lentokoneet hyökkäsivät 3. helmikuuta kiinalaisten asemiin, mutta ilmatorjunnan vuoksi osa lentokoneista luopui tehtävästä.[1]
Kolme aluksen hävittäjää suojasi 4. helmikuuta Notorolta lähteneitä kolmea Yokosuka type 14 E1Y3 -kellukekonetta, joiden tehtävänä oli rynnäköidä Kiinan 19. armeijan joukkoja vastaan. Seuraavana päivänä ilmatorjunta ampui alas alukselta lähteneen ja tiedustelulennolla olleen B1M3-koneen, jolloin molemmat miehistönjäsenet saivat surmansa.[1]
Osa aluksen lentokoneista samoin kuin Hōshōn lentokoneista siirrettiin 7. helmikuuta Kundan lentokentälle, mistä ne lensivät maajoukkojen taistelun tukena. Kagalta nousseet kolme type 13 -pommikonetta ja kolme type 3 -hävittäjää kohtasivat 22. helmikuuta vasta Kiinaan saapuneen Kiinan ilmavoimien Boeing P-12 -hävittäjän. Kahden minuutin taistelun päätteeksi P-12 ammuttiin alas, jolloin sen lentäjänä ollut yhdysvaltalainen Robert Short sai surmansa. Seuraavana päivänä Japanin tiedustelupalvelu ilmoitti kiinalaisten kokoavan ilmavoimiensa joukkoja hyökkäykseen Japanin ilmavoimia ja lentotukialuksia vastaan. Viirikön pommikoneet hyökkäsivät 23.-26. helmikuuta kiinalaisten hallussa oleville Hongqiaon, Hangzhoun ja Suzhoun lentokentille, joissa tuhoutui yhdeksän lentokonetta. Hangzhoussa yllä syntyi suuri ilmataistelu, jossa kahdeksantoista japanilaista hyökkääjää kohtasi viisi kiinalaista hävittäjää. Kolme kiinalaista tuhoutui. Laivaston ilmavoimat ei menettänyt koneita ilmataisteluissa, mutta ilmatorjunta pudotti kolme konetta.[1][8]
Alus poistui 17. maaliskuuta viirikön mukana Kiinan vesiltä ja viirikkö kohtasi yhdistetyn laivaston 20. maaliskuuta Japanin aluevesillä. Okada Shunichi vastaanotti 15. marraskuuta aluksen päällikkyyden Onishilta ja Shunichi luovutti 28. marraskuuta päällikkyyden Hara Gorolle. Kobayashi Sonosukesta tuli aluksen päällikkö 14. helmikuuta 1933. Alus siirrettiin 20. lokakuuta toisen luokan reserviin odottamaan modernisointia.[1]
Modernisointi
Aluksen modernisoinnista tehtiin päätös jo toukokuussa 1933, mutta sen aloittamista siirrettiin useaan otteeseen pääasiassa taloudellisten syiden vuoksi. Alus siirrettiin lopulta 25. kesäkuuta 1934 Sasebon laivastontelakalle modernisoitavaksi. Työt telakalla saatiin päätökseen tasan vuotta myöhemmin.[9]
Töiden aikana ylemmän lentokannen pituutta kasvatettiin 248,58 metriin, jolloin se oli koko aluksen mittainen ylittäen keulan perän. Samalla kaksi alempaa lentokantta poistettiin, mikä mahdollisti lentokonehangaarien kasvattamisen. Alukselle asennettiin kolmas lentokonehissi palvelemaan uutta hangaaritilaa. Kolmas konekapasiteettiin vaikuttava seikka oli varakoneiden tarvitseman tilan lisääminen. Muutostöiden jälkeen aluksen hangaaritilat mahdollistivat 90 lentokoneen kuljettamisen, mistä 72 operatiivisessa käytössä ja kahdeksantoista varalla.[9]
Aluksen pommi ja torpedovarastojen kuljettimet uusittiin siten, että kuljetus suoraan lentokannelle tai hangaariin olisi mahdollinen. Aikaisemmin niitä piti siirtää kuljettimesta toiseen.[9]
Alkuperäisen vain navigointiin tarvittavan tilan poistaminen laajempien hangaarien tieltä johti komentosillan rakentamiseen lentokannelle. Rakennelma mahdollisti paremman lentotoiminnan johtamisen sekä johtamisen yleensä.[10]
Aluksen nopeuden kasvattamiseksi sille asennettiin uusi propulsiojärjestelmä ja uudet potkurit sekä runkoa pidennettiin perästä 10,3 metriä parannettaessa virtaviivaisuutta. Uusi järjestelmä koostui neljästä Kampon-turbiinista (kussakin korkeapaine-, matalapaine- ja risteilyturbiini), joista kukin pyöritti omaa akselia. Paineen tuotti kahdeksan öljykäyttöistä type B (Ro) Kampon-kattilaa, joiden käyttöpaine oli 22 kg/cm² ja höyryn lämpötila 300 Celsius-astetta. Kattilahuoneita siirrettiin edemmäs ja ne ositettiin siten, että kullakin kattilalla oli oma tila. Neljän kattilan ryhmällä oli oma savuhormi, johon oli asennettu jäähdytysjärjestelmä. Suunniteltu nopeus oli 28,5 solmua 125 000 hevosvoiman teholla. Koeajoissa alus saavutti 28,34 solmun nopeuden 127 400 hevosvoimalla uppouman ollessa 42 700 tonnia. Aluksen polttoainemäärä oli 7 500 tonnia, mikä mahdollisti 10 000 merimailin toimintamatkan 16 solmun nopeudella.[10] Savupiippuongelmat korjattiin yhdistämällä hormit yhdeksi putkeksi ja sijoittamalla se oikealle puolelle alusta kohti merta.[11]
Ilmatorjuntaa parannettiin korvaamalla 12 cm tykit kuudellatoista 127 mm/40 type 89 -ilmatorjuntatykillä kaksiputkisina asennuksina. Tykit asennettiin nouseville hyllyille vasemmalle kyljelle kaksi keulaan ja kaksi perään ja oikealle puolelle yksi keulaan ja kolme perään. Lähipuolustusta varten alukselle asennettiin yksitoista kaksiputkista 25 millimetrin type 96 -tykkiä, jotka myös asennettiin hyllyille aluksen kylkiin. Lisäksi omasuojana oli kuusi 6,5 millimetrin type 11 -konekivääriä. Aluksen muutostyöt edellyttivät myös kaksiputkisten 20 cm tykkien poistamisen ja ne korvattiin kahdella 20 senttimetrin kasematilla kummallekin laidalle.[10]
Muutostöiden aikana saatiin tutkimustulokset Tomozurun onnettomuudesta, joka oli tapahtunut 12. maaliskuuta 1934. Tämän seurauksena aluksen painopistettä pyrittiin laskemaan mahdollisimman alas, mikä parantaisi aluksen vakavuutta. Tähän pyrittiin kasvattamalla aluksen leveyttä kiinnittämällä torpedovyö kylkipanssarointiin aiemman pullistuman päälle.[10] Vyöt kasvattivat aluksen leveyden 32,5 metriin.[11]
Palvelus jatkuu
Alus poistui 25. kesäkuuta 1935 Sasebon laivastontelakalta ja palasi palvelukseen kesäkuun lopulla. Alus liitettiin 2. lentotukialusdivisioonaan, jonka ainoa lentotukialus se oli. Muina aluksina olivat 2. hävittäjädivisioonan Minekaze ja Okikaze. Aluksen lentorykmenttiin kuului kuusitoista Nakajima type 90 A2N1 -hävittäjää, kuusitoista Aichi type 94 D1A -syöksypommittajaa ja 28 kappaletta Mitsubishi type 89-2 B2M2 -rynnäkkökonetta. Aluksen muutostyöt saatiin lopullisesti päätökseen 15. marraskuuta.[1]
Toinen Kiinan-Japanin sota alkoi heinäkuussa 1937. Sasebosta lähti 11. elokuuta merelle 2. lentotukialusviirikkö suojaten Kiinaan matkannutta joukkojenkuljetussaattuetta. Kaga liittyi 3. laivaston 1. lentotukialusviirikköön, johon kuuluivat Ryijo ja Hōshō, Itä-Kiinan merellä. Lentotukialusten lentokoneet tukivat maajoukkoja Kiinan rannikolla Shanghain ympäristössä. Kagan lentorykmenttiin kuului kuusitoista Yokosuka type 92 B3Y1 ja 22 B2M2 rynnäkkökonetta, kuusitoista D1A1 pommikonetta ja kuusitoista A2N1-hävittäjää.[1]
Alukselta, joka oli noin 120 merimailia Shanghaista lounaaseen, nousi kello 05.50 kuusitoista D1A1, kolmetoista B3Y1 ja kuusitoista B2M2 ilman hävittäjäsuojaa. Osaston tehtävänä oli pommittaa kohteita Kiinan mantereella. Nankingin huono sää pakotti B3Y1-koneet peruuttamaan tehtävän ja palaamaan lentotukialukselle. Huono sää pakotti Suzhouhun hyökänneet D1A1-koneet vaihtamaan kohteen Chao-Chinin lentokentäksi. Lentokentälle matkanneet pommittajat joutuivat taisteluun Kiinan ilmavoimien Curtiss Hawk III ja Northrop -hävittäjien kanssa. Pommikoneet pudottivat pomminsa. Kärsityistä tappioista ei ole tietoa, mutta tämän jälkeen japanilaiset pommikoneet saivat aina saattajikseen hävittäjiä. B2M2 koneet aloittivat Shien-Chaon lentokenttää, kun ne kohtasivat 4. hävittäjärykmentin 21 Hawk III -hävittäjää. Kahdeksan hyökkääjää ammuttiin alas ja yhdeksäs joutui tekemään pakkolaskun riisipellolle.[1]
Alukselta nousi 16. elokuuta kello 03.00 kaksitoista D1A1 ja kaksitoista B3Y1 lentokonetta joiden suojana oli neljä A2N1-3 hävittäjää. Osaston tehtävänä oli pommittaa Suzhouta. Yksi D1A1 menetettiin operaatiossa. Samana päivänä kuusi A2N1 hävittäjää kohtasi neljä kiinalaista hävittäjää Jiangwanin yllä, jolloin tuhottiin Vought V-65 Corsair ja kaksi Douglas O-38 ilman omia tappioita. Seuraavana päivänä aluksen hävittäjät ampuivat alas kaksi kiinalaista hävittäjää. Alukselta lähti kaksitoista pommikonetta ilman saattajia Hangshoun ja näistä ammuttiin alas yksitoista.[1]
Kagalle saapui 22. elokuuta muutama Mitsubishi A5M type 96 Claude hävittäjä, joista kaksi teki ensimmäisen sotalentonsa vielä samana päivänä. Samana päivänä kuusi D1A1 pommittajaa lensivät tuhoamaan kiinalaisten merimiinavarastoa, jolloin yksi pommittaja tuhoutui. Syyskuussa lentotoiminta jatkui.[1]
Alus lähti 23. syyskuuta Kiinan vesiltä ja se saapui 26. syyskuuta Saseboon täydennettäväksi. Alus vastaanotti täydennyksenä 32 B4Y1, kuusitoista D1A2 ja kuusitoista A5M -lentokonetta. Alus lähti paluumatkalle 4. lokakuuta ja se saapui seuraavana iltana Kiinan rannikolle.[1]
Kagan lentokoneet operoivat 8.-23. lokakuuta Kantonin alueella. Alus lähti 24. lokakuuta Kiinan rannikolta ja se saapui 27. lokakuuta Saseboon. Levon ja täydennysten jälkeen alus lähti 1. marraskuuta Sasebosta suojatakseen joukkojenkuljetussaattueita. Alus saapui 5. marraskuuta Hangzhoun kaakkoispuolelle Maanshaun edustalle. Aluksen lentokoneet osallistuivat taisteluihin 6.–12. marraskuuta. Aluksen ollessa ankkurissa Maanschaun edustalle se joutui kolmen Kiinan 2. pommittajarykmentin Northrop 2EC:n maaliksi. Pommit menivät kuitenkin harhaan ja kolme A5M hävittäjää ampui alas kaksi hyökkääjää.[1]
Alus lähti 13. marraskuuta kotimatkalle ja se saapui 17. marraskuuta Saseboon. Alus lähti 21. marraskuuta takaisin Kiinan rannikolle ja se saapui 24. marraskuuta Kantonin rannikolle. Aluksen lentokoneet osallistuivat sotatoimiin 29. marraskuuta saakka, jolloin alus lähti paluumatkalle jättäen kuitenkin osan lentokoneistaan maatukikohtiin.[1]
Aluksen päälliköksi nimitettiin 1. joulukuuta Abe Katsuo ja alus saapui seuraavana päivänä Saseboon, josta se lähti 10. joulukuuta paluumatkalle Kiinan rannikolle saapuen Kanton rannikolle 14. joulukuuta. Seuraavana päivänä alukselta maihin siirretyt koneet palasivat alukselle.[1]
Alus lähti 21. tammikuuta 1938 Saseboon, jonne se saapui 25. tammikuuta. Alus siirtyi tammi-helmikuun vaihteessa Sasebosta Jokosukaan. Alus lähti 28. helmikuuta Jokosukasta Kantoniin, jonne se saapui 3. maaliskuuta. Alukselta nousi 13. huhtikuuta kello 08.30 kahdeksantoista D1A2 pommittajaa, joiden suojana oli kolme A4N1 ja kolme A5M2 hävittäjää. Osaston tehtävänä oli pommittaa Tien Hen lentotukikohtaa. Osasto kohtasi lentotukikohdan yllä kahdeksantoista Kiinan 28. ja 29. hävittäjälaivueen Gloster Gladiatoria. Seuranneessa ilmataistelussa tuhoutui A5M2, kaksi A4N1 ja kaksi D1A2 sekä neljä Gladiatoria.[1]
Aluksen päälliköksi tuli 25. huhtikuuta Ono Ichiro, joka ylennettiin kontra-amiraaliksi 15. marraskuuta. Alus lähti joulukuun lopulla Japaniin. Aluksen päälliköksi nimitettiin 15. joulukuuta Yoshitomi Setsuzo ja samana päivänä alus siirrettiin Sasebon laivastontelakalle.[1]
Alus saapui 1. toukokuuta 1940 modernisoitavaksi Saseboon, jossa se siirrettiin kuivatelakalle 14. marraskuuta. Työt aluksella saatiin päätökseen 18. marraskuuta. Töiden aikana aluksen lentokansi laajennettiin. Alukselle asennettiin mahdollisesti myös katapultit, jotka poistettiin kuitenkin pian. Hangaareita laajennettiin, jotta kyettiin käsittelemään uusia suurempia lentokoneita. Jarruvaijerijärjestelmäksi vaihdettiin type 3 samoin kuin siltarakenne modernisoitiin.[1]
Ilmatorjuntaa vahvennettiin lisäämällä neljä kaksiputkista 25 mm type 96 -tykkiä hyllyille aluksen kyljillä. Modernisoinnin päätyttyä aluksen lentorykmenttiin kuului kaksitoista Mitsubishi A5M4 hävittäjää, 24 Aichi D1A2 pommittajaa ja 36 Yokosuka B4Y1 rynnäkkökonetta. Lisäksi aluksella oli tilat kahdeksalletoista siivet irrotettuna kuljetettavalle reservikoneelle.[1]
Alus lähti 5. joulukuuta Sasebosta ja se saapui seuraavana päivänä Kagoshimaan. Seuraavat kaksi kuukautta alus purjehti Kagoshiman ja Makurazakin välillä. Alus saapui 24. tammikuuta 1941 Ariakenlahdelle ja 15. helmikuuta Saseboon, josta se lähti 19. helmikuuta edelleen Okinawalle.[1]
Alus saapui 21. helmikuuta Nagagusukunlahdelle Okinawalla, josta se lähti 25. helmikuuta Kiinan rannikolle. Alus saapui saapui 3. maaliskuuta Takaoon Formosalla, josta se jatkoi 7. maaliskuuta Ariakenlahdelle. Alus saapui 11. maaliskuuta Ariakenlahdelle ja 26. maaliskuuta Saseboon käytyään Kagoshimassa. Sasebossa alus oli huollettavana.[1]
Alus siirrettiin 1. toukokuuta 1941 Sasebon laivastontelakalle huollettavaksi. Alus poistui telakalta 14. toukokuuta ja se lähti 19. toukokuuta Sasebosta Ariakenlahdelle, jonne se saapui vuorokautta myöhemmin. Aluksesta tehtiin 21. toukokuuta 1. lentotukialusdivisioonan lippulaiva.[1]
Alus lähti 29. toukokuuta Ariakenlahdelta ja se saapui Beppunlahdelle seuraavana päivänä. Alus jatkoi matkaansa 6. kesäkuuta ja se saapui kaksi päivää myöhemmin Kagoshimaan. Alus saapui 20. kesäkuuta Ariakenlahdelle, mistä se lähti seuraavana päivänä. Alus lähti 21. kesäkuuta Sasebosta ja se saapui Jokosukaan 1. heinäkuuta.[1]
Alus lähti 8. heinäkuuta Jokosukasta ja se saapui 12. heinäkuuta Ariakenlahdelle. Myöhemmin alus lähti Sisämereltä ja se saapui 20. heinäkuuta Saseboon, jossa se huollettiin. Okada Jisaku vastaanotti aluksen päällikkyyden 15. syyskuuta. Alus saapui 20. syyskuuta Ariakenlahdelle, josta se jatkoi Kagoshimaan 16. lokakuuta palaten Ariakenlahdelle 19. lokakuuta.[1]
Alus lähti 22. lokakuuta Hosohimaan. Alus määrättiin seuraavana päivänä 1. lentotukialusdivisioonan lippulaivaksi. Alus lähti 31. lokakuuta Hososhimasta Kagoshimaan ja se saapui 2. marraskuuta Ariakenlahdelle, mistä se lähti merelle kaksi päivää myöhemmin. Alus siirrettiin 11. marraskuuta Sasebossa telakalle, mistä se vapautui 14. marraskuuta.[1]
Alus saapui 18. marraskuuta Hososhimaan, josta se jatkoi matkaansa vielä samana päivänä. Alus saapui Saekinlahdelle, jossa se vastaanotti 100 kappaletta erityistorpedoita Havaijin operaatiota varten. Torpedot oli muokattu Mitsubishin Nagasakin tehtailla toimimaan Pearl Harborin matalissa vesissä. Alus lähti 19. marraskuuta Saekista laivaston salaiselle kohtauspaikalle Hittokapunlahdelle Kuriileille, jonne se saapui 22. marraskuuta. Aluksen lentorykmenttiin kuului kahdeksantoista type 0 Mitsubishi A6M2 Reisen hävittäjää, 27 type 97 Nakajima B5N2 rynnäkkökonetta ja 27 type 99 Aichi D3A1 syöksypommittajaa.[1]
Vara-amiraali Nagumo Chuichin johtama iskuosasto lähti 26. marraskuuta Hittokapunlahdelta. Osasto oli 2. joulukuuta 970 merimailia pohjoiseen Midwayltä, kun se sai viestin, joka käski kiipeämään Niitakan vuorelle 1208. Viesti merkitsi hyökkäyksen aloittamista Japanin aikaa 8. joulukuuta.[1]
Toinen maailmansota
Osasto oli Havaijin aikaa 5. joulukuuta 600 mailia Oahusta pohjoiseen. Kello 1130 mennessä osaston tankkaus oli saatu päätökseen, jolloin tankkerit aloittivat paluumatkan tankkauspaikalle siirtymisen. Seuraavana päivänä 400 mailia Havaijilta toinen tankkeriosasto siirtyi kohtauspaikalle odottamaan hyökkäyksestä palaavia lentotukialuksia. Lentotukialus osasto nosti nopeuden 24 solmuun läheten Havaijia.[1]
Operaatio Z eli hyökkäys Pearl Harboriin alkoi 7. joulukuuta, kun ensimmäisen aallon lentokoneet nousivat lentotukialuksilta kello 06.18. Ensimmäisen aallon koneet aloittivat hyökkäyksen kello 07.55 Kagalta osallistui kaksitoista B5N2 torpedopommittajaa ja neljätoista B5N2. Kukin lentokoneista oli varustettu 800 kg type 99 Mod 5 -pommilla ja niiden maaleiksi oli suunniteltu taistelulaivat USS Arizona, USS Oklahoma, USS West Virginia, USS Tennessee ja USS Nevada sekä korjausalus USS Vestal. Lisäksi yhdeksän A6M2 hävittäjää iski Hickamin lentotukikohtaan.[1]
Noin kello 08.40 toinen hyökkäysaalto seurasi ensimmäistä. Aallon koneista lähti Kagalta 23 D3A1 ja yhdeksän A6M2 konetta. Kello 09.45 lentokoneet aloittivat paluumatkan lentotukialuksille. Kagan koneista tuhoutui neljä A6M2, viisi B5N2 ja kuusi D3A1 konetta eli yhteensä viisitoista lentokonetta.[1]
Alus saapui 23. joulukuuta Hashirajimaan Yamagushin prefekturaattiin yhdessä Akagin, Shokakun ja Zuikakun kanssa. Alus saapui 25. joulukuuta edelleen Kureen, josta se lähti 5. tammikuuta 1942 Iwakuniin. Alus lähti 9. tammikuuta Iwakunista Trukille, jonne se saapui 15. tammikuuta.[1]
Keisarillisen Japanin laivaston operaatio R:ää eli Rabaulin ja Kaviengin valtausta varten koottiin vara-amiraali Nagumo Chuichin laivasto-osastoon lentotukialukset 1. lentotukialusdivisioonan Kaga ja Akagi sekä 5. lentotukialusdivisioonan Shokaku ja Zuikaku sekä niitä suojanneet alukset. Kagalta nousi 20. tammikuuta 27 B5N2 ja yhdeksän A6M2 lentokonetta Rabauliin kohdistuneeseen hyökkäykseen. Norjalainen rahtialus Hersteiniin osui kolme pommia, jotka sytyttivät aluksen tuleen ja tuhoten lopulta aluksen kokonaan. Hyökkäyksessä ilmatorjunta ampui alas yhden B5N2 koneen.[1]
Alukselta nousi 21. tammikuuta yhdeksän A6M2 ja kuusitoista D3A1 konetta iskeäkseen Kaviengiin. Hyökkäyksessä ei tuhoutunut yhtään lentokonetta. Seuraavana päivänä aluksen lentokoneet hyökkäsivät jälleen Rabauliin. 22. ja 23. tammikuuta välisenä yönä maajoukot nousivat maihin vallaten Rabaulin ja Kaviengin. Hyökkäyksen päätyttyä alus lähti divisioonan mukana Trukille, jonne se saapui 27. tammikuuta.[1]
Lentotukialusosasto, johon kuuluivat Kaga, Akagi ja Zuikaku, lähti 1. helmikuuta Trukilta kohdatakseen Yhdysvaltain laivaston osaston, joka oli aiemmin samaan päivänä hyökännyt Marshallinsaarille. Seuraavana päivänä takaa-ajo keskeytettiin ja tukialus osasto lähti Palaulle, jonne se saapui 8. helmikuuta.[1]
Kaga osui seuraavana päivänä Palaulla riuttaan vaihtaessaan ankkuripaikkaa. Palaulla kyettiin tekemään ainoastaan tilapäiskorjaukset ja aluksen keulassa olevaa vuotoa ei kyetty korjaamaan, mikä laski aluksen nopeuden 18 solmuun. Alus lähti 15. helmikuuta Palaulta hyökätäkseen osaston mukana Port Darwiniin.[1]
Alukselta nousi 19. helmikuuta kello 0830 27 B5N2 pommittaakseen satamaa. Puoli tuntia myöhemmin alukselta nousi toiseen aaltoon 18 D3A1 ja yhdeksän A6M2 lentokonetta. Toinen aalto saavutti ensimmäisen aallon lentokoneet ennen kohdetta. Matkalla Kagalta lähtenyt A6M2 ampui alas Consolidated PBY Catalinan Bathurstin luoteispuolella. Hyökkäyksessä upotettiin kahdeksan ja vaurioitettiin yhdeksää satamassa ollutta alusta. Kagalta lähteneistä koneista tuhoutui B5Ns ja D3A1.[1]
Alus saapui 21. helmikuuta lentotukialusosaston mukana tankattavaksi Staringinlahdelle, josta lähdettiin 25. helmikuuta merelle suojaamaan Jaavan maihinnousua. Alus osallistui 1. maaliskuuta liittoutuneiden alusten tuhoamiseen Jaavan lounaispuolisilta merialueilta. Aluksen lentokoneet saivat määräyksen upottaa USS Pecosin, joka oli havaittu puolilta päivin. Kagalta nousi tehtävää toteuttamaan yhdeksän syöksypommittajaa, jotka saivat alukseen yhden osuman ja kahdeksan lähelle osunutta pommia. Pecos upposi kahdentoista pommin osuttua kello 17.18.[1]
Puolisen tuntia myöhemmin havaittiin USS Edsall, joka oli tulossa pelastamaan upotetun tankkerin miehistöä. Kagan ja Soryun koneet upottivat hävittäjän. Chikuma pelasti merestä kahdeksan eloonjäänyttä.[1]
Aluksen koneet aloittivat 5. maaliskuuta hyökkäyksen Tijlatjapiin. Alukselta lähti 27 B5N2 ja yhdeksän A6M2 konetta eikä se kärsinyt tappioita. Alus palasi 11. maaliskuuta Staringinlahteen, kun Jaava oli antautunut pari päivää aiemmin. Kaga lähti 15. maaliskuuta Saseboon suojanaan 5. hävittäjäviirikkö, jonka alukset olivat Kuroshio, Oyashio ja Hayashio. Osasto saapui 22. maaliskuuta Saseboon, jossa aluksen rungon vauriot korjattiin. Aluksen lentorykmentti siirrettiin korjausten ajaksi Tateyaman lentotukikohtaan koulutettavaksi.[1]
Alus siirrettiin 27. maaliskuuta telakalle. Alus ei kyennyt osallistumaan Intian valtamerelle tehtyyn iskuun (operaatio MO). Yhdistetty laivasto pyysi 8. huhtikuuta korjausten nopeuttamista, jotta se kykenisi osallistua operaatioon.[1]
Doolittlen iskettyä Japaniin Kagan lentorykmentti määrättiin palaamaan alukselle ja aluksen määrättiin lähtemään merelle mahdollisimman pian etsimään Yhdysvaltain laivaston osastoa Shohon kanssa. Nagumon lentotukialusosasto palasi 22. huhtikuuta Jokosukaan tuloksettoman etsinnän jälkeen ja Kaga oli edelleen telakalla.[1]
Alus vapautui 4. toukokuuta telakalta ja se lähti Sasebosta liittyäkseen 1. lentotukialusviirikköön. Alus saapui vielä samana päivänä Hashirajimaan. Alus määrättiin 6. toukokuuta 1. lentolaivaston lippulaivaksi. Alus lähti 8. toukokuuta Hashirajimasta Kagoshiman alueelle koulutettavaksi.[1]
Nagumo piti 16. toukokuuta käskynantotilaisuuden Kagoshimassa. Jokosukasta saapui 18. toukokuuta Akagi, jonka kanssa Kaga muodosti viirikön. Viirikkö saapui 23. toukokuuta Oitaan ja ne saapuivat 26. toukokuuta Hashirajimaan.[1]
Seuraavana päivänä Kaga lähti Hashirajimasta Midwayn valtaukseen (operaatio MI) ollen lippulaiva Akagin kanssa vara-amiraali Nagumo Chuichin ensimmäisen liikkuvan osaston 1. lentotukialusviirikkö. Kagan lentorykmenttiin kuului kahdeksantoista A6M2, kahdeksantoista D3A1 ja 27 B5N2 konetta. Lisäksi aluksella oli yhdeksän 6. lentorykmentin A6M2, jotka oli tarkoitus kuljettaa Midwaylle sijoitettavan tukikohdan kalustoksi ja kaksi reservinä ollutta D3A1-konetta.[1]
Tankkerit liittyivät osastoon 28. toukokuuta ja 3. kesäkuuta mennessä hyökkäysosaston alukset oli tankattu, minkä jälkeen tankkerit erkanivat osastosta. Lentotukialusosasto nosti nopeutensa pian tankkereiden poistuttua 24 solmuun.[1]
Lentotukiosaston alusten lentokoneet nousivat 4. kesäkuuta kello 04.30 aluksilta iskeäkseen Midwaylle. Kagalta nousi kahdeksantoista D3A1 ja yhdeksän A6M2, joista tuhoutui yksi D3A1 ja kaksi A6M2-konetta. Lisäksi alukselta nousi kaukotiedustelutehtävään yksi B5N2 sekä kaksi hävittäjää osaston lähisuojaksi. Kello seitsemän havaittiin yhdysvaltalaiskoneiden lähestyvän tukialusosastoa, jolloin kuusi hävittäjää lähetettiin torjumaan hyökkäystä.[1]
Yhdysvaltain laivaston toinen ilmahyökkäys alkoi, kun torpedolaivue VT-6:n TBD-torpedopommittajat havaittiin kello 09.38. Laivue otti maalikseen Kagan hyökäten aluksen kummaltakin puolelta. Suojanneet hävittäjät ampuivat alas kymmenen neljästätoista hyökänneestä torpedopommittajasta Kagan väistäessä kuusi torpedoa.[1]
Kello 10.22 kolmisenkymmentä syöksypommittajaa hyökkäsi lentotukialusosaston kimppuun. Kagan onnistui väistää ensimmäiset kolme pommia, mutta yksi 1 000 naulan ja kolme 500 naulan pommia osui alukseen. Aluksen hangaarikannella olleet tankatut ja aseistetut lentokoneet syttyivät ammusten räjähdellessä. Yksi pommeista osui komentosillalle surmaten aluksen päällikkö Okadan, varapäällikkö Kawaguchi Masao, merenkulku-upseeri Kodota Kasuharun ja tykistöpäällikkö Miyano Tosaburon. Upseeritappioiden tuloksena alukselle jäi pelastustöitä johtamaan pelastushenkilöstöä, kokematonta upseeristoa ja lentäjiä. Tulipalo karkasi hallinnasta.[1]
Aluksen päällikkönä oli kello 11.30 vanhin vaurioidentorjuntaupseeri ja alus kykeni edelleen jatkamaan matkaansa kohti Yamamoton pääosia viidestä kahdeksaan solmun nopeudella. Kello 13.00 konehuoneen henkilöstö pysäytti aluksen. Hyökkäyksestä ja sen jälkeisistä tuhoista selvisi ainoastaan kolmannes ja 213 henkeä sai surmansa. Hävittäjä Hagikaze lähestyi paikallaan olevaa alusta.[1]
Kagalla ollut kuva keisarista siirrettiin Hagikazelle. Toisaalla vanhin elossa ollut lentoupseeri Amagai Takahisa kaikki aluksen pelastamisen kannalta tarpeettomat henkilöt erityisesti lentohenkilöstön jättämään aluksen. Yhdysvaltain laivaston sukellusveneen USS Nautiluksen laukaisema torpedo osui kello 14.10 alukseen, mutta aluksen onneksi se ei räjähtänyt. Kello 16.40 aluksen tilanne oli toivoton ja aluksella olleen henkilöstön käskettiin jättämään alus. Hävittäjät Hagikaze ja Maikaze pelastivat miehistön. Kello 17.15 Hagikazelta lähetettiin Nagumolle ilmoitus aluksen olevan tyhjä eloonjääneistä.[1]
Auringon laskiessa kello 18.56 annettiin määräys upottaa vaurioitunut lentotukialus. Loput aluksella olleet siirtyivät pois alukselta. Hagikaze laukaisi kaksi torpedoa keskilaivaan kello 19.25, minkä jälkeen Kaga upposi perä edellä. Aluksella sai viimeisessä taistelussa surmansa 814 miehistönjäsentä ja se poistettiin alusluettelosta 10. elokuuta 1942.[1]
Lähteet
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5(englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7(englanniksi)
Edwards, Peter J.: The Rise and Fall of the Japanese Imperial Naval Air Service. Barnsley, Englanti: Pen & Sword Aviation, 2010. ISBN 978-1-84884-307-3(englanniksi)
Lengerer, Hans: Akagi & Kaga Part 1. Warship, 1982, VI. vsk, nro 22, s. 127–139. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-265-X(englanniksi)
Lengerer, Hans: Akagi & Kaga Part 2. Warship, 1982, VI. vsk, nro 23, s. 170–177. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-265-X(englanniksi)
Lengerer, Hans: Akagi & Kaga Part 3. Warship, 1982, VI. vsk, nro 24, s. 305–310. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-265-X(englanniksi)
