Isabella oli syntyessään kruununperijä, mutta pikkuveli Juan ohitti hänet kruununperimysjärjestyksessä, ja hänet kihlattiin Portugalin kruununprinssi Afonsolle (1475–1491) osana rauhansopimusta. Sopimuksen mukaan hänen piti muuttaa heti Portugalin hoviin takeeksi siitä, että vanhemmat noudattavat sopimusta muilta osin.[1]
Avioliitot
Avioliitto solmittiin Sevillassa keväällä 1490 ja Isabella saapui marraskuussa Badajoziin. Avioliitto oli onnellinen, mutta kesti alle vuoden: aviomies, prinssi Afonso sai surmansa ratsastusonnettomuudessa heinäkuussa 1491.[1]
Isabella lähetettiin takaisin Espanjaan vanhempiensa pyynnöstä,[1] ja hän palasi heidän luokseen hartaan uskonnollisena. Hän yritti paastota ja ruoskia itseään, mitä hän harjoitti suuren osan loppuelämästään surressaan Afonsoa. Hän ilmoitti ettei koskaan menisi uudelleen naimisiin. Hänen vanhempansa näyttävät aluksi nauraneen hänen julistukselleen, mutta kun Portugalin kuningas Juhana II:n kuoleman jälkeen vuonna 1495 valtaistuimelle tuli Emanuel I, tämä pyysi heti Isabellan kättä.[2]
Isä Ferdinand ja äiti Isabella, ehkä yrittäessään kunnioittaa tyttärensä toiveita, tarjosivat Emanuelille nuoremman tyttärensä Marian kättä, josta tämä kieltäytyi.[3] He olivat umpikujassa, kunnes Isabella suostui naimisiin Emanuelin kanssa sillä ehdolla, että tämä karkottaa Portugalista kaikki juutalaiset, jotka eivät käänny kristinuskoon. Isabella piti Afonson kuolemaa merkkinä siitä, että Jumala rankaisi Portugalia, koska juutalaisia ei oltu karkotettu kuten oli tapahtunut hänen synnyinmaassaan Kastiliassa.[3] Emanuel suostui hänen uhkavaatimuksensa.[1][3] He avioituivat syyskuussa 1497.[2]
Infanta Isabella Trástamara, tuntematon taiteilija
Kastilian kruunun tavoittelu
Kastilian kruununperijä Juan, Asturian ruhtinas kuoli äkillisesti syyskuussa 1497 ilman perillistä. Filip Komea, Isabellan nuoremman sisaren Johannan aviomies, vaati kruunua, vaikka Isabellalla oli etusija vanhimpana tyttärenä. Kumotakseen vävynsä Filipin vaateet, Ferdinand ja Isabella kutsuivat koolle cortes'in (valtiopäivät) Toledoon vuonna 1498, muutama kuukausi Juanin kuoleman jälkeen ja saivat Isabellan ja hänen aviomiehensä Emanuelin julistetuiksi laillisiksi perillisiksi. Sen jälkeen kuningasperhe matkusti Zaragozaan kutsumaan koolle Aragonian cortes'in samaa tarkoitusta varten.[2] Vaikka Kastiliassa sallittiin naisten periä, Aragonian kuningaskunnassa epäröitiin hyväksyä naista tulevaksi hallitsijaksi. Jos nainen synnyttäisi pojan, poikalapsi voisi periä, mikä olisi parempi kuin naishallitsija.[3]
Isabella oli tuolloin raskaana ja ollessaan Zaragozassa kuningasperheen kanssa hän synnytti 23. elokuuta 1498 prinssi Miguel da Pazin. Portugalin, Kastilian ja Aragonian cortes'it (valtiopäivät) tunnustivat hänen poikansa lailliseksi kruununperilliseksi.[2]
Perintö
Isabella kuoli Zaragozassa 27-vuotiaana 23. heinäkuuta 1498 vain tunti ainoan lapsensa synnytyksen jälkeen. On mahdollista että hänen menehtymisensä johtui vuosia jatkuneesta paastoamisesta ja ankarista katumusharjoituksista, jotka olivat heikentäneet hänen terveyttään. Hän pyysi että hänet puetaan arkkuun nunnanpukuun kuolemansa jälkeen ja haudataan Toledon katedraaliin.[3] Poika Miguel de la Paz, Portugalin prinssi (23. elokuuta 1498 — 19. heinäkuuta 1500) eli alle kaksivuotiaaksi asti.[2]
