Imarinlahti tarjoaa kaupungille hyvän luonnonsataman. Edo-kaudella se kukoisti Imari-keramiikan vientisatamana ja myöhemmin Meiji-kaudelta aina 1960-luvulle saakka hiilikaivoskaupunkina. Myöhemmin Imarinlahden rannalle on kehittynyt muun muassa laivanrakennus-, elektroniikka- ja puuteollisuutta.[1][3] Kaupunkioikeudet Imari sai vuonna 1954, kun silloiseen Imarin maaseutukaupunkiin liitettiin kahdeksan ympäristön kuntaa. Perinteisistä käsityötuotteista erityisen tunnettua Japanissa on Nabeshima-keramiikka. Imari tunnetaan myös kamabokostaan.[3]