Kahdet seuraavat olympialaiset peruttiin toisen maailmansodan takia, mutta Lontoossa 1948 Elek voitti tiukan taistelun voitosta ja otti toisen olympiakultansa floretilla[1]. Vuoden 1952 kisoissa Helsingissä Elek oli jo 45-vuotias mutta edelleen hyvässä kunnossa. Hän voitti 20 ensimmäistä otteluaan mutta hävisi finaalissa kullan niukasti pistein 4–3 Italian Irene Camberille. Elekin sisko Margit oli Lontoon kisoissa floretilla kuudes.
MM-kisoissa Elek voitti vuosina 1937–1956 kuusi kultaa, neljä hopeaa ja kaksi pronssia. Ainoan henkilökohtaisen maailmanmestaruutensa hän voitti Tukholmassa 1951. Lisäksi hän voitti MM-kisoja edeltäneissä EM-kisoissa henkilökohtaisen mestaruuden vuosina 1934 ja 1935.[2]
Saavutukset
Olympiakultaa floretin henkilökohtaisessa kilpailussa 1936 ja 1948
Olympiahopeaa floretin henkilökohtaisessa kilpailussa 1952
MM-kultaa floretin henkilökohtaisessa kilpailussa 1951
MM-hopeaa floretin henkilökohtaisessa kilpailussa 1937 ja 1954
MM-pronssia floretin henkilökohtaisessa kilpailussa 1955
EM-kultaa floretin henkilökohtaisessa kilpailussa 1934 ja 1935
Lähteet
↑Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 356. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
.svg){kind=small}
