PROFILPELAJAR.COM

Kaarlo Aatto Ilmari Jäämaa (vuoteen 1906 Islander, 24. lokakuuta 1888 Helsinki – 8. joulukuuta 1934 Helsinki) oli Nuoren Voiman päätoimittaja, Nuoren Voiman Liiton ylijohtaja sekä WSOY:n kirjallinen johtaja.

Elämäkerta

Jäämaan vanhemmat olivat postiekspeditööri Eemil August Islander ja Alma Viktoria Emilia Immel. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1911 ja oli 1908 perustetun Nuori Voima -lehden päätoimittaja vuodesta 1914, samoin kuin 1921 perustetun Nuoren Voiman Liiton ylijohtaja kuolemaansa saakka. Lisäksi hän tuki Nuoren Voiman Liiton piiristä syntyneen Tulenkantajat-ryhmän perustamista. Muun muassa Olavi Paavolainen piti Jäämaata suuressa arvossa. Hän oli myös monipuolinen ja -taitoinen, oppilaidensa mieliin jäänyt suomen kielen opettaja sekä WSOY:n kustannustoimittajana ja kirjallisena johtajana aloittelevien kirjailijoiden tukija, kannustaja ja ohjaaja.

Jäämaa oli innokas radioamatööri (kutsumerkit 2NVC 1922-, 2NC 1923-, OH2NC 1929-) ja partiolainen, joka toimi Ole Valmis -lehden päätoimittajana 1917–1918 ja Partio-lehden päätoimittajana 1923–1929.

Jäämaa oli lisäksi merkittävimpiä kirjailija Sakari Topeliuksen alun perin ruotsinkielisten runojen, satujen, novellien ja muistelmateosten kääntäjiä.

Jäämaan puoliso vuodesta 1920 oli Hilja Kristina Saastamoinen.

Tunnetuin teos

Jäämaan tunnetuin teos on kolmenatoista uusittuna painoksena ilmestynyt Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja, jonka viimeisin painos ilmestyi 1958 toimittaja Oke Jokisen ja Vilho Setälän uudistamana. Muun muassa kameroita, filmi- ja diaprojektoritekniikkaa sekä radioita koskevat luvut oli tekniikan kehityttyä jouduttu kirjoittamaan kokonaan uudelleen. Muuten kirjan sisältö polveilee eri tekniikan muodoissa. Erilaisia rakennusohjeita on lukemattomia, joista malliesimerkkeinä voinee mainita kuumailmapallon, kollodiumista tehdyn vetypallon, useita sähkömoottorimalleja, paristoja, akun, pienoisrautatien, laatikkoleijan, omatekoisen askartelupöydän, Stirling-moottorin varhaismallin, pystysuoran höyrykattilan, höyryturbiinin, Wimshurstin influenssikoneen, Ruhmkorffin kipinäinduktorin, Leydenin pullon, Teslanmuuntajan, elektroskoopin, linssityyppisen tähtikaukoputken, dia- ja kaitafilmiprojektoreita, laatikkokameran ja niin edelleen.

Kyseessä oli siis kaikkea, mitä ahkera ja kiinnostunut koululainen pystyi rakentamaan, jopa pienitehoinen tuulivoimalakin mastoineen. Vanhemmissa painoksissa esitellään muun muassa kuuluisaksi tullut käsikammella toimiva 35 mm elokuvaprojektori, jonka filminsiirtäjänä toimii maltanristiksi kutsuttu epäkeskorakenne. Mustavalkoisten filmien kehittämisestä ja niin sanottujen pinnakkaisvedoksien tekemisestä annetaan perusteelliset ohjeet, joissa näkyy valokuvausasiantuntijana tunnetun Setälän kädenjälki. Sota-aikana julkaistussa painoksessa omatekoisena kamerana on vielä vaihdettavalla kasetilla varustettu lasinegatiiveja eli ns. valokuvauslevyjä käyttävä kamera, jolla kuvien ottaminen tapahtuu poistamalla linssinsuojus tarvittavaksi ajaksi. Sen sijaan viimeisessä eli vuoden 1958 painoksessa esitelty kamera on jo suljinkoneistolla varustettu rullafilmiä käyttävä laite. Lennokkiosuuskin on uusittu ainakin kertaalleen. Uusimmassa painoksessa esiintyy omalla nimellään muun muassa pintaliitäjää kehitellyt silloinen teekkari, sittemmin diplomi-insinööri Toivo Kaario. Kaarion ystävä ja lennokinrakentajakumppani Esko Nuorteva mainitaan etunimellä Ensio. Heidän sukunimistään saivat lennokit tyyppinimen Kanu (Kaario-Nuorteva). Myös tähtikaukoputken ohjeissa vilahtelee suomalaisen harrasteastronomian merkittävä vaikuttaja O. J. Tallgren (myöh. Tuulio).

Monesti on esitetty kirjan uudistamista myös siksi, että joitakin siinä esiintyviä aineita ja tarvikkeita, kuten radioputkia tai matkagramofonin vetokoneistoja ei enää saa mistään. Hanke on eri syistä jäänyt lepäämään. Aika on tuonut muitakin uudistuksia. 1950-luvulla kokeita pienillä röntgenputkilla sai tehdä kuka tahansa kahdeksantoista vuotta täyttänyt, mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä siihen vaadittiin erityislupa. Jäämaan erityisesti suosimat Geisslerin putket ovat nykyisin vaikeasti saatavia ja hyvin arvokkaita. Vielä 1960-luvulla niitä sai tarvikeliikkeistä, yleensä osana Wimshurstin influenssikoneen lisätarvikkeita.

Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja on kaiken kaikkiaan koottu nuorisotarinan muotoon, sen päähenkilöinä ovat ystävykset Matti ja Eero sekä Eeron isot veljet Aarni ja matemaatikkona taitava Sakari. Naapurin poika Olavi näyttelee tärkeää osaa ja varsinaisena teknisenä asiantuntijana on Aatto-serkku, joka on teekkari.

Teoksia

Taikakirja. Ajanvietteen ihmekirja 1. WSOY 1913
Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja. WSOY 1919, 3. lis. painos 1923, 4. lis. painos 1925, 5. runsaasti lis. painos 1929, 6. runsaasti lis. painos 1934, Olavi Vuorelaisen uusima 10. painos 1947, Olavi Vuorelaisen uusima 12. painos 1950, Oke Jokisen ja Vilho Setälän uusima 13. painos 1958
Taikurin kirja. Ajanvietteen ihmekirja 1. Taikakirjan 2. runsaasti laajennettu painos WSOY 1921, 3. painos 1938
Onnen arkku : tarina Halkiovuorelta. W.S.O.Y:n koululaiskirjasto n:o 42. WSOY 1928, 2. painos Skaudivarustus, Tallinna 1994
Sininen norsu : kertomus Gilwellistä, Pummista ja kukkopilleistä. W.S.O.Y:n koululaiskirjasto n:o 118. WSOY 1933, 2. painos Skaudivarustus, Tallinna 1994
Taikalipas : käyttöohje ; tekijät Ilmari Jäämaa, Paladan. Nuoren voiman kokeilu- ja kojeliike, Porvoo 1934

Toimituksia

Koulukaskuja 2 ; toim. Veli Bonifacius. WSOY 1925
Muinaisajan ihmeet. Edellinen osa ; julkaissut J. A. Hammerton ; suomeksi toimittaneet Ilmari Jäämaa ja Mika Waltari. WSOY 1934
Ajanvietteen ihmekirja : seuraleikkejä, pelejä, hupaisia temppuja ja leikillisiä esityksiä. WSOY 1935, 3. painos 1952
Muinaisajan ihmeet. Jälkimmäinen osa ; julkaissut J. A. Hammerton ; suomeksi toimittaneet Ilmari Jäämaa ja Mika Waltari. WSOY 1935

Lähteet

Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 356
Jäämaa Kansallisbiografiassa
Nuorten keksijäin ja kokeilijain kirja, 20. painos, 1958