Vostrjakov kävi kouluja Petroskoissa ja palveli armeijassa Itä-Saksassa. Hän opiskeli Leningradin yliopiston journalismin tiedekunnassa. Hän aloitti työskentelyn kustannusyhtiössä ja Karjalan tasavallan radiossa. Vostrjakovin runoja ja satuja alettiin julkaista Neuvostoliiton keskeisten kustantamojen kokoelmissa. Tarinoita julkaistiin usein myös lapsille suunnatuissa lehdissä ja esitettiin radiossa sekä televisiossa. Vuonna 1991 Vostrjakov hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi, ja vuonna 1992 hänestä tuli Karjalan kirjailijaliiton pääsihteeri.[1]
Vostrjakov piti oppi-isinään lastenkirjallisuuden alalla Boris Zahoderia ja Eduard Uspenskia. Hän toimi Karjalan opetusministeriön alaisuudessa lasten kirjallisuusseuran johtajana. Vuonna 1997 hän osallistui kansainväliseen lastenkirjallisuusfestivaalin, joka kokosi yhteen Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Norjan lastenkirjailijoita. Vostrjakov matkusteli vuonna 2001 Ruotsin kirjailijaliiton kutsumana Pohjois-Ruotsissa tehden esiintymisiä koululaisille. Vuonna 2002 hän työskenteli Ylikainuun kirjallisuuskeskuksessa ruotsalaisten lastenrunojen venäjännösten parissa. 2010-luvulla Vostrjakov myös käsikirjoitti piirrettyjä. Vuodelta 2015 on hänen ensimmäinen näytelmänsä nukketeatterille. Vostrjakov oli 2010-luvulla lisäksi Naš Filippok -lastenlehden pääkirjoittaja.[1]
Vostrjakov sai Karjalan tasavallan vuoden kirja -palkinnot lastenkirjallisuuden kategoriassa vuosina 2001 (teoksesta Utšebnik po vranju, ili kak trenivorat voobraženie) ja 2016 (teoksesta Ta tšast retši, kotoraja upala s petši). Hänelle myönnettiin Karjalan tasavallan Sampo-palkinto vuonna 2009. Vostrjakov sai Karjalan tasavallan kunniakulttuurityöläisen arvonimen sekä vuonna 2018 Karjalan tasavallan palkinnon kulttuurin, taiteen ja kirjallisuuden alalla.[1]
