Idän pikajunan arvoitus
Murder on the Orient Express
WSOY:n vuoden 2014 painoksen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Agatha Christie
Kieli	englanti
Genre	salapoliisikirjallisuus
Kustantaja	Collins Crime Club
Julkaistu	1.1.1934
Sivumäärä	256
Suomennos
Suomentaja	Leena Karro
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1937
Sivumäärä	310
Sarja: Hercule Poirot
Edeltävä	Lordin kuolema
Seuraava	Lentävä kuolema
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Idän pikajunan arvoitus (engl. Murder on the Orient Express, Yhdysvalloissa nimellä Murder in the Calais Coach) on Agatha Christien vuonna 1934 julkaisema salapoliisiromaani. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1937 Leena Karron ja vuonna 2017 Jaakko Kankaanpään suomentamana.

Idän pikajuna on aloittanut matkansa halki Euroopan. Yöllä juna jää pysähdyksiin Jugoslaviassa suurten lumikinosten tukkiessa radan. Aamulla eräs matkustajista, amerikkalainen miljonääri Ratchett, löydetään makuuosastostaan kuolleena. Häntä on pistetty itämaisella tikarilla kahteentoista kohtaan. Sattumalta junassa on myös belgialainen salapoliisi Hercule Poirot, pieni mies, jolla on munanmuotoinen pää ja mustat, hyvin hoidetut, ylöspäin kaartuvat viikset. Hän ryhtyy selvittämään murhaa apunaan hyvä ystävänsä, myös belgialainen herra Bouc, joka oli Kansainvälisen makuuvaunuyhtiön johtajia, sekä kreikkalainen tohtori Constantine.

Koska juna on pysähdyksissä lumen saartamana, lumessa näkyisivät jäljet, jos joku olisi paennut ulos. Jälkiä ei näy, eikä kukaan ei ole voinut päästä huomaamatta Istanbulista Calais’hen matkalla olleeseen vaunuun, jossa murha tapahtui, joten murhaajan täytyy edelleen olla vaunussa. Hercule Poirot kumppaneineen alkaa haastatella jokaista matkustajaa – neiti Mary Debenhamia, eversti Arbuthnotia, murhatun sihteeriä Hector MacQueenia, junailija Pierre Micheliä, herra Ratchettin palvelijaa Edward Mastermania, rouva Hubbardia, venäläistä ruhtinatar Dragomirovia, tämän saksalaista seuranaista Hildegarde Schmidtiä, unkarilaisia diplomaatteja kreivi ja kreivitär Andrenyitä, yksityisetsivä Cyrus Hardmania, jonka uhri oli palkannut henkeään vartioimaan, italialaista kauppamiestä Gino Foscarellia sekä ruotsalaista lähetystyöntekijää Greta Ohlsonia.

Murhapaikalta löytyneiden johtolankojen, epäilyksenalaisten henkilöiden haastattelujen sekä pienten harmaiden aivosolujen käytön jälkeen Hercule Poirot saa selville, miten murha on tapahtunut, kuka sen on suorittanut ja miksi.

Poirot jättää yhtiön johtajan Boucin ja lääkärin päätettäväksi, kumpi kahdesta teoriasta kerrotaan viranomaisille.

Lähes koko kirja tapahtuu Istanbulista Pariisiin kulkevassa idän pikajunassa, lukuun ottamatta alun lyhyttä junanodottelujaksoa Aleppossa, lyhyehköä junamatkaa Alepposta Istanbuliin sekä hotellissa Istanbulissa tapahtuvaa makuupaikan varaamista idän pikajunasta sekä herra Boucin kohtaamista. Ympäristöä ei ole kuvattu kovinkaan tarkasti; lähinnä Agatha Christie on keskittynyt tapahtumiin ja dialogiin, jotka ovatkin juonen kannalta tärkeämpiä. Näin myös lukijan omalle mielikuvitukselle annetaan enemmän tilaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1934 tienoille, jolloin se on kirjoitettu. Kirjan ajankuvaus on todentuntuinen: varakkailla ihmisillä on palvelusväkeä, alempiluokkaisia kohdellaan varsin epäkunnioittavasti ja aatelisia erittäin hienotunteisesti. Eräät henkilöt keskustelevat päivän poliittisesta tilanteesta – Yhdysvaltain taloudellisesta kriisistä, Brittiläisen Intian hallinnosta ja Stalinin Viisivuotissuunnitelmasta.

Kuuluisimmassa kohtauksessa, jota on käytetty kansikuvanakin, helakanpunaiseen, kultaisin lohikäärmein koristeltuun aamutakkiin ja valkoiseen päähineeseen pukeutunut pitkä ja hoikka nainen kävelee junan käytävällä.

Tapahtumien taustalla on Yhdysvalloissa sattunut lapsenryöstö ja murha. Eversti Amstrongin pieni tytär on siepattu ja hänestä on vaadittu sekä maksettu valtavat lunnaat. Tämän jälkeen lapsen ruumis on löydetty jo kauan aiemmin kuolleena - seurauksena toista lastaan odottanut lapsen äiti sai keskenmenon ja kuoli sen komplikaatioihin, jolloin hänen miehensä ampui itsensä. Lapsen ryöstäjä saadaan kiinni, mutta hän onnistuu ostamaan itsensä vapaaksi. Vaimon perheenjäsenet, heidän lähimmät sukulaisensa ja ystävänsä, tutkinnan yhteydessä traagisesti kuolleen ranskalaisen palvelustytön isä ja englantilainen sulhanen sekä muutamat uskollisimmat palvelijat - amerikkalainen kamaripalvelija, englantilainen kotiopettaja, saksalainen kokki, ruotsalainen lapsenhoitaja ja lasta palvonut italialainen autonkuljettaja - kokoavat 12 hengen ryhmän, joka lähtee murhaajan perään ja tavoittaa hänet Idän pikajunassa. Lukumäärä valittiin siksi, että näin ryhmä olisi yhteisen näkemyksen mukaan laillinen valamiehistö, joka voisi langettaa kuolemantuomion. Myös vaimon äiti, kuuluisa tragedienne Linda Arden, hänen nuorempi tyttärensä ja unkarilainen vävynsä sekä murhatun lapsen äidin kummitäti, venäläinen ruhtinatar, kuuluivat valamiehistöön.

Tikari - vaikka jotkut sitä inhosivatkin - valittiin toimeenpanovälineeksi siksi, että sitä pystyivät kaikki käyttämään. Tuomarin asemaan valittiin eversti Arbuthnot, joka oli sota-ajalta henkensä velkaa murhatun lapsen isälle.

Uhrin palvelija tainnutti Ratchettin unilääkkeellä tajuttomaksi, ja nyt valamiehet astuivat yksi kerrallaan iskemään tuomittua tikarilla.

• Hector McQueen, pitkä yhdysvaltalainen mies, uhrin sihteeri ja tulkki
• Edward Henry Masterman, uhrin englantilainen palvelija
• Pierre Michel, ranskalainen konduktööri
• Mary Debenham, pitkä ja tumma englantilainen nainen, joka on lapsenhoitajana Bagdadissa
• Eversti Arbuthnot, Britannian armeijan upseeri Intiassa
• Ruhtinatar Natalia Dragomirov emigrantti venäläinen aatelisnainen
• Hildegarde Schmidt, saksalainen seuraneiti
• kreivi Rudolf Andrenyi unkarilainen diplomaatti
• kreivitär (H)Elena Andrenyi, o.s. Goldenberg
• Greta Ohlsson, ruotsalainen lähetystyöntekijä
• Caroline Martha Hubbard, ent. Goldenberg, o.s. Arden, amerikkalainen nainen, joka on matkalla Bagdadista Yhdysvaltoihin
• Antonio Foscarelli, amerikanitalialainen liikemies
• Cyrus Hardman, Pinkertonin yksityisetsivä New Yorkista
• Hercule Poirot, belgialainen salapoliisi
• Samuel Edward Ratchett, yhdysvaltalainen miljonääri, uhri
• monsieur Bouc, Kansainvälisen makuuvaunuyhtiön johtaja
• tohtori Constantine, kreikkalainen lääkäri

• McQueen oli Amstrongien tapauksen piirisyyttäjän poika, joka oli rakastunut rouva Armstrongiin
• neiti Debenham oli rouva Armstrongin sihteeri
• Masterman oli eversti Armstrongin adjutantti ja perheen hovimestari
• eversti Arbuthnot oli eversti Armstrongin armeijaystävä
• ruhtinatar Dragomirov oli Sonia Armstrongin kummitäti
• neiti Schmidt oli Armstrongien kokki
• rouva Ohlsson oli Daisyn hoitaja
• Foscarelli oli Armstrongien autonkuljettaja
• Hardman oli tuolloin poliisi, joka tutki Armstrongien tapausta, ja kihloissa perheen ranskalaisen palvelustytön Susannen kanssa
• Michel oli Susannen isä
• kreivitär Andrenyi oli rouva Armstrongin sisko
• rouva Hubbard oli rouva Armstrongin äiti
• kreivi Andrenyi oli rouva Armstrongin lanko

Times Literary Supplementin arvostelu 11.1.1934 kuvasi juonen perusasetelman ja totesi: "harmaat solut ratkaisevat jälleen kerran selvittämättömältä näyttävän arvoituksen. Christie tekee epäuskottavasta tarinasta hyvin todellisen ja pitää lukijansa otteessaan ja arvailemassa murhaajaa loppuun asti."^[1]

Isaac Anderson lopetti arvostelunsa The New York Times Book Review'ssa (4.3.1934) seuraavanlaisesti: "Suuren belgialaisen etsivän arvaukset ovat enemmän kuin nerokkaita: ne ovat kuin ihmeitä. Vaikka sekä juoni että sen ratkaisu ovat käytännössä täysin epäuskottavia, Agatha Christie on onnistunut saamaan ne näyttämään erittäin luonnollisilta – ja mitä muuta salapoliisiromaanien lukija voisi toivoa?"^[2]

The Guardianin arvostelija kirjoitti 12.1.1934, että murha olisi ollut 'täydellinen', jollei Poirot olisi ollut junassa ja kuullut neiti Devonhamin ja eversti Arbuthnotin välistä keskustelua ennen junaan nousua. "'Harmaat aivosolut toimivat ihailtavasti ja ratkaisu yllätti niin asiaosaiset kuin myös lukijankin, sillä arvoitus pysyy salaisuutena hyvin ja kerrontapa on Christien tapaan ihailtavaa.”^[3]

Robert Barnard: "Junatapausten parhaimmistoa. Idän pikajuna jää jumiin luminietoksiin Jugoslaviassa ja antaa ihanteellisen ympäristön klassiselle suljetun huoneen arvoitukselle sekä tekosyyn kansainväliselle henkilögallerialle. Sieltä löytyy myös oma suosikkilauseeni Christien tuotannosta: 'Ihmisparka. Hän on ruotsalainen' ('Poor creature, she's a Swede.'). Nerokkaat johtolangat, näppärä tapa käyttää kyrillisiä aakkosia (vertaa myös Poirotin lyhyet jutut). Ratkaisu vihastutti Raymond Chandlerin, mutta ratkaisu ei haittaa ketään, jonka mielestä salapoliisiromaanin ei pidä kuvata tosielämän rikoksia."^[4]

Armstrongin kidnappaus perustuu Charles Lindberghin pojan kidnappaukseen ja murhaan 1932 – juuri ennen kuin kirja kirjoitettiin. Rouva Lindberghin vanhempien palkkaamaa palvelijaa epäiltiin osallisuudesta rikokseen ja – poliisin ankarien kuulustelujen jälkeen – hän tappoi itsensä.

Hieman tuntemattomampi tapahtuma inspiroi myös romaania. Vuoden 1928 syksyllä Agatha Christie matkusti ensimmäisen kerran Idän pikajunalla. Vain paria kuukautta myöhemmin helmikuussa 1929 Idän pikajuna jäi lumen vangiksi kuuden päivän ajaksi Turkissa lähellä Çerkezköyssa.^[5]

Christie koki myös itse vastaavanlaisen tapahtuman joulukuussa 1931, kun hän oli palaamassa aviomiehensä arkeologisilta kaivauksilta Ninivestä. Idän pikajuna, jossa hän matkusti, jäi jumiin 24 tunniksi, koska rankkasade oli huuhtonut osan junaradasta mukanaan. Hänen virallisessa elämäkerrassaan on kokonaisuudessaan kirje, jonka Christie kirjoitti aviomiehelleen tapahtuneesta. Siinä on myös kuvauksia eräistä junan matkustajista, jotka vaikuttivat romaanin juoneen ja henkilöhahmoihin – etenkin amerikkalainen rouva Hilton, joka oli rouva Hubbardin esikuva^[6].

• Paleontologiassa teoriaa, jonka mukaan permikauden joukkotuho, maapallon historian suurin tunnettu joukkosukupuutto, johtui useista tekijöistä, kutsutaan myös nimellä Idän pikajunan arvoitus -malli. Termiä käytti ensimmäisenä Douglas Erwin 1993.

• Muppets Tonight -televisiosarjan jaksossa 108 vieraileva tähti Jason Alexander näytteli Hercule Poirotia romaania parodioivassa sketsissä ”Murder on the Disoriented Express”. Kermit on konduktööri ja Mr. Poodlepants uhri. Myös muut Muppetit esiintyvät ja sekoittavat Poirot’n ensin Herakleeseen ja sitten Teräsmieheen. [1]

• 1934, Collins Crime Club (London), 1.1.1934, sidottu, 256 s.
• 1934, Dodd Mead and Company (New York), 1934, sidottu, 302 s.
• noin 1934, Lawrence E. Spivak, lyhennetty laitos, 126 s.
• 1940, Pocket Books (New York), nidottu, (Pocket number 79), 246 s.
• 1948, Penguin Books, nidottu, (Penguin number 689), 222 s.
• 1959, Fontana Books (Imprint of HarperCollins), nidottu, 192 s.
• 1965, Ulverscroft Large-print Edition, sidottu, 253 s. ISBN 0-70-890188-3
• 1968, Greenway edition of collected works (William Collins), sidottu, 254 s.
• 1968, Greenway edition of collected works (Dodd Mead), sidottu, 254 s.
• 1978, Pocket Books (New York), nidottu
• 2006, Poirot Facsimile Edition (näköispainos vuoden 1934 brittiläisestä ensipainoksesta), 4.9.2006, sidottu, 256 s. ISBN 0-00-723440-6

Romaani julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa kuusiosaisena jatkoromaanina Saturday Evening Post -lehdessä 30.9.–4.11.1933 nimellä Murder in the Calais Coach ('Murha Calais-vaunussa') ja sen kuvitti William C. Hoople.

Idän pikajunan arvoitus on suomennettu kahdesti: Leena Karro 1937 (tarkistettu suomennos 1977), Jaakko Kankaanpää (2017).

• 1937: 1. painos (Kymmenen markan romaanit 110, suom. Leena Karro)
• 1940: 2. painos (Kymmenen markan romaaneja 110)
• 1942: 3. painos (Kymmenen markan romaaneja 110)
• 1951: 4. painos (Riksin sarja 13)
• 1952: 5. painos (Riksin sarja 13)
• 1959: 6. painos (Riksin sarja 13)
• 1975: uusi laitos, kustantajana Suuri Suomalainen Kirjakerho; 2. painos samana vuonna
• 1977: 7. tarkistettu painos (Agatha Christie -kirjasto 1-2, toisena kirjana Paddingtonista 16.50)
• 1987: 9. painos (kokoomateoksessa Hercule Poirotin johtolangat)
• 1989: 10. tarkistettu painos (SAPO-sarja 325)
• 1990: 11. tarkistettu painos (SAPO-sarja 325)
• 1999: 12. tarkistettu painos
• 2017: 1. painos (suom. Jaakko Kankaanpää)

WSOY julkaisi romaanin äänikirjana vuonna 1986, lukijana Lars Svedberg (6 C-kasettia, kesto 6 tuntia 30 minuuttia).

Kirjan omistuskirjoituksena on:
”M.E.L.M.:lle, Arpachiyah, 1933”

”M.E.L.M.” on Christien toinen aviomies arkeologi Max Edgar Lucien Mallowan (1904–1978). Christie omisti neljä kirjaansa hänelle – muut olivat Kuolema lähettää viestin (1931), Come Tell Me How You Live -muistelmateos (1946) sekä Kohtalon portti (1973), viimeinen kirja jonka Christie koskaan kirjoitti.

Christie ja Mallowan vihittiin lyhyen kihlauksen jälkeen 11.9.1930, ja kuherruskuukauden he viettivät Italiassa. Sen jälkeen Mallowan työskenteli vielä muiden kaivauksilla (Reginald Campbell Thompson – katso Lordin kuoleman omistuskirjoitusta), kunnes hän sai koottua varat omaa kaivausmatkaa varten. Rahoittajina olivat British Museum ja British School of Archeology Irakissa.^[7]. Kaivausretki alkoi 1933 ja kohteena oli Arpachiyah Ninivestä luoteeseen, josta ”muutaman turhauttavan viikon jälkeen ... löytyi huomattava määrä kauniisti koristeltua keramiikkaa ja veistoksia”.^[8] Tällä kaivausretkellä Christie, itse vain harrastelija, avusti ammattilaisia heidän työssään. Hänen työnään oli pitää kirjaa löydöistä, ja hän osoittautui taitavaksi keramiikka-astioiden palasten puhdistajaksi ja niiden rekonstruoijaksi. Hän kuitenkin myös löysi aikaa kirjoittamiseen: ensimmäiset versiot romaaneista Idän pikajunan arvoitus, Mykkä todistaja ja Kuin muuttolintu Christie kirjoitti kaivausten aikana.^[8] Vaikka kaivaukset onnistuivat hyvin, Mallowan ei enää vuoden 1933 jälkeen työskennellyt Irakissa huononevien poliittisten olojen takia. Hän jatkoi sen jälkeen kaivauksia Syyriassa.

Vuonna 1974 valmistui Sidney Lumetin ohjaama rikoselokuva Idän pikajunan arvoitus romaanin pohjalta.

Vuonna 2017 valmistui Kenneth Branaghin ohjaama samanniminen elokuva.

2001 valmistui yhdysvaltalainen televisioelokuva Murder on the Orient Express. Sen ohjasi Carl Schenkel ja Poirotia esitti Alfred Molina.

Hercule Poirot -televisiosarjaan tehtiin romaanista kaksituntinen jakso vuonna 2010. Poirot’ta näytteli siinä David Suchet.

Ranskassa julkaistiin sarjakuvaversio romaanista vuonna 2003 nimellä Le Crime de l'Orient-Express. Sen kirjoitti François Rivière ja kuvitti Solidor (Jean-François Miniac). Englanninkielinen käännös (Murder on the Orient Express) julkaistiin vuonna 2007 (ISBN 0-00-724658-7).

21. marraskuuta 2006 The Adventure Company julkaisi kirjaan pohjautuvan PC-seikkailupelin. Pelin ääninäyttelijänä toimii David Suchet Hercule Poirotin roolissa.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Idän pikajunan arvoitus Wikimedia Commonsissa