Museon idea syntyi jo Hergén elinaikana. Kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen Stiftung Hergé (nyk. Studios Hergé) ryhtyi viemään suunnitelmaa eteenpäin. Ensin museon kotipaikaksi suunniteltiin Brysseliä. Vuosien keskustelun jälkeen sijaintipaikaksi ilmoitettiin kuitenkin yliopistokaupunki Louvain-la-Neuve, ja Hergén leski Fanny Rodwell antoi hankkeeseen 17 miljoonaa euroa.[1]
Museorakennuksen suunnitteli ranskalainen Pritzker-palkittu arkkitehti Christian de Portzamparc. Hän suunnitteli luonnon keskelle sokkeloisen valoisan rakennuksen, jossa on viistoja seiniä. Lasista ja betonista rakennettuun valkoisen rakennuksen ovelle johtaa pitkä puinen kävelysilta. Kokonaisuus muodostuu neljästä yksiköstä, joita yhdistävät toisiinsa sillat ja lasiset käytävät. Tiloissa on kahdeksan näyttelyhuonetta.
Näyttely
Näyttelyn on suunnitellut alankomaalainen taiteilija Joost Swarte. Näyttely alkaa kolmannesta kerroksesta, jossa ovat ensimmäiset neljä näyttelysalia, ja siirtyy sen jälkeen toiseen kerrokseen, jossa ovat muut salit. Näyttelyn pinta-ala on 2 000 m².
Kritiikkiä
Saksalainen lehdistö (Die Welt ja Frankfurter Allgemeine Zeitung) toi museon avaamisen yhteydessä esille sieltä täysin puuttuvan kritiikin Hergén rasismista ja natsisympatioista.[2][3] Avajaisten yhteydessä syntyi myös skandaali siitä, ettei valokuvaajien sallittu kuvata tilaisuudessa. Kiellon syynä olivat näyttelytilojen runsaat alkuperäiskuvat, joita ei haluttu kuvattavan.