Henrik Forsius (lääkäri)

Henrik Runar Forsius (24. elokuuta 1921 Helsinki – 27. helmikuuta 2018 Helsinki) oli suomalainen silmälääkäri, perinnöllisyystieteilijä ja professori.[1]

Henrik Forsiuksen isä Runar Forsius työskenteli lastenlääkärinä; isä kuoli, kun Henrik oli 14-vuotias. Henrik Forsius alkoi opiskella lääketiedettä Helsingin yliopistossa, mutta hänet määrättiin vuonna 1941 jatkosotaan, jossa hän palveli muun muassa lääkintämiehenä. Sodan jälkeen Forsius valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1948 ja väitteli tohtoriksi 1954.[1]

Silmälääketieteen lisäksi Forsius tutki perinnöllisyystiedettä, ja kollegansa Aldur Erikssonin kanssa hän löysi Ahvenanmaalta harvinaisen, perinnöllisen silmätaudin, joka tunnetaan Forsius–Erikssonin oireyhtymänä. Forsius teki tutkimusretkiä eristyneisiin yhteisöihin muun muassa Grönlantiin ja Sevettijärvelle ja tutki niiden asukkaiden perimää.[1] Hän on kuvannut useita perinnöllisiä silmäsairauksia sekä tutkinut ilmaston vaikutusta silmään.[2]

Forsius toimi silmälääketieteen professorina Oulun yliopistossa 1965–1986.[3] Lisäksi hän työskenteli Folkhälsanin perinnöllisyystieteen laitoksen tutkijana vuodesta 1963.[2] Uumajan yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon vuonna 1973.[3]

Opintovuosinaan Forsius harrasti soutua, ja hänen seurajoukkueensa Akademiska Roddklubben voitti useita Suomen mestaruuksia.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d Forsius, John – Fellman, Johan: Nekrolog: Henrik Runar Forsius. Hufvudstadsbladet, 15.4.2018, s. 41.
  2. ↑ a b Forsius, Henrik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 119. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8